Syksyn viimeisiä
Kulunut viikko on ollut mukavan lämmin. Eilen lämpömittari näytti 21,5° ja tänäänkin 20,5°C. Aamulla vaimo sai lähes pakottaa minut retkelle, mutta olen oikein onnellinen että hän teki sen! Pienen aamupalan jälkeen suuntasimme siis päättäväisesti Leveäkarin lintutornille.
Auto parkkeerattiin tutulle paikalleen ja matka alkoi kohti rantaa. -Tulitikut toki unohtuivat kotiin, mutta onneksi auton hansikaslokerosta löytyi vararasia. Pitkospuiden alkuun päästessämme huomasimme että syyskorentoja on lennossa vielä kohtuullisen paljon – lajeja tosin vain kaksi: Puna- ja tummasyyskorento.
Kuivan kesän satona meillä ei pitäisi olla sieniä lainkaan, mutta tilanne nyt vaan onneksi on hieman toisenlainen. Löysimme nimittäin melkoisen mukavan herkkutattipaikan Preiviikinlahden rantametsästä! Punikki- ja kangastattejakin olisi varmasti saanut kerättyä korillisen pienellä vaivalla. Niin, koriahan meillä ei tietystikään ollut mukana, muovipussista puhumattakaan. Retki-merkkinen selkärepun sadesuoja kuitenkin mahdollisti sienisaaliin kotiin tuomisen. Kotona otimme erilleen neljä pientä lakkia ja teimme niistä herkkutattimuhennoksen. Loput sienet esipaistettiin ja pakastettiin tulevan talven varalle.
Korennot ovat jo melko repaleisia, mutta se ei niiden viettejä haittaa. (Kuvassa oleva pari on kuitenkin melko hyväkuntoinen.) Nostin maasta kuolleen korennon jonka kanssa joku ilmojen valtias yritti pokkana kehitellä syvempää suhdetta, mutta “raato” ottikin siivet alleen – vain joutuakseen toisen innokkaan uroon kanssa tandemiin. Joskus ei vaan käsitä mikseivät hyönteiset osaa ottaa elämää rennosti!