Pohjoista valoa etsimässä

“En sorki kuviani koska olen niin puritanisti.” = “En käsittele kuviani koska olen niin laiska.” Jotenkin tähän suuntaan joku tunnettu suomalainen luontokuvaaja haastoi Luonnonkuvaaja -lehdessä taannoin. -Olisiko ollut Jorma Luhta peräti.

Kuvankäsittelyhän on perinteisesti vaikea asia meille suomalaisille. Hautalan Hannu, tuo taigametsien risupartahan se ensimmäisenä “kehtasi” käyttää jossakin kirjassaan kahdesta kuvasta yhdistettyä kuvaa ja mahdollisesti jopa jätti sen kertomattakin. Joidenkin mielestä kyseessä oli anteeksiantamaton synti, minusta lähinnä paljon melua tyhjästä. No, jokainen pitäköön oman mielipiteensä.

Kuvankäsittely ja kuvamanipulaatio on kuitenkin syytä pitää erillisinä käsitteinä. Kuvankäsittely on minun kielessäni sitä normaalityötä, mitä jokainen raw-muotoista digikuvaa kuvaava joutuu tekemään, jotta saa tehtyä digitaalisesta “negatiivista” esityskelpoisen vedoksen. Kuvamanipulaatiossa kuvan sisältöä muutetaan alkuperäisestä; kuvasta voidaan siis poistaa osia, siihen voidaan lisätä jotain tai kuva voidaan yhdistää useammasta ruudusta yhdeksi uudeksi kokonaisuudeksi. Tämä tulee mielestäni aina mainita kuvan yhteydessä. Tässä alla on esimerkki muokkaamattomasta raakakuvasta:

Kuvan värit ovat pliisut, sommittelu on sitä sun tätä ja terävyyttä ei ole oikeastaan laisinkaan. Kuva otetaan ensin muokattavaksi raw-konvertteriin, missä sille tehdään normaalit vaalean ja tumman pään + gamman säädöt sekä rajaus lopulliseen muotoonsa. Lopuksi terävöitys ja talletus. Photoshop Elementsissä kuva pienennetään nettikokoon, käännetään sRGB väriprofiiliin, suoritetaan viimeinen terävöitys ja se on siinä:

Katselin kuvaa muutaman ajan, mutten ollut siihen täysin tyytyväinen. Sain valon mielestäni sellaiseksi kuin kuvaushetkellä sen koin, mutta jotain puuttui. Otin kuvan uudelleen Elementsiin käsiteltäväksi ja tein kuvaan uuden levels-säätötason. Vedin gammaa reilusti ylöspäin jotta sain kurren hännän ja selän paremmin esille. Sitten nappasin paletista pensselin ja maalasin tasomaskin auki hännän, selän ja korvien kohdalta. Lopputulos miellyttää minua nyt huomattavasti enemmän:
Onko tämä nyt sitten sallittua kuvankäsittelyä? Kuka sen tietää ja kuka sille vetää rajat? Kuka määrittelee sen mitä kuvalle saa tehdä ja mitä ei? Suomalaisten tulisi jo päästä eroon turhasta puritaanisuudesta! Käsittele kuviasi rohkeasti, anna niille mahdollisuus tulla siksi kuvaksi mikä sinulla oli kuvanottohetkellä mielessäsi. Älä kuitenkaan valehtele, älä petä itseäsi, älä manipuloi ellet ole valmis kertomaan mitä teit. Kunnioita kilpailujen sääntöjä, pelaa reilua peliä.

Tässä jutussa ei ole sitten kuvan kuvaa, koska en nyt vaan jaksa alkaa vääntämään nurkkapiirtoja näytille. Kerron lyhyesti testin periaatteista ja setupista, itse kuvat löytyvät täältä. Muista painaa suurennuslasia saadaksesi 100%-näkymän kuvasta!

Setup:
-Testikohteena on netistä haettu ilmaisjakelussa oleva testitaulu. Se löytyy täältä. Taulu printattiin Canonin LBP2900 laserilla tavalliselle kopiopaperille – sitä saa vaikka Prismasta tai Tiimarista…
-Laitoin kameran jalustalle ja pistin sen vaateriin salamakenkään kiinnitettävän vesivaa’an avulla. Vedin jalustan ensimmäiset, ne paksummat, putket esille ja tuin kaksi kolmesta jalasta seinää vasten. Mittasin etäisyyden seinään objektiivin etulinssin keskeltä, samoin etäisyyden maahan. Tulostetun testiarkin kohdistin oveen näillä arvoilla nuppineulan ja vesivaa’an avulla. Kiinnitykseen käytin teippiä.
-Kamerana käytin D200 Nikonia
-Kuvaus Raw-muotoon ilman minkäänlaista terävöitystä, käännös jpg-muotoon CaptureNX:llä siten, että ainoastaan valkotasapaino pistettiin kohdalleen kaikissa kuvissa samalla arvolla.
-Jalusta oli Manfrotto 055 CLB ja sen päässä lepäsi Markins M10 kuulapää. Kamera kiinnitettiin kuulapäähän Markinsin geneerisellä platalla.
-Laukaisu lankalaukaisimella
-Kuvat otettiin puolen aukkoarvon välein
-Tasaisen valaistuksen tarjosi Nikon SB-800 salamalaite
-Sigman 150/2.8 objektiivit tarjosi testattavaksi Porin Rajala-Camera, mistä suuret kiitokset!
-Tamron on ihan oma, eikä näillä näkymin tule korvautumaan millään muulla objektiivilla!

Kuvateksteistä:
-Sigma 150/2.8 #1 F2.8 tarkoittaa seuraavaa: Kuva on otettu Sigman 150mm:n makro-objektiivilla, jonka maksimiaukko on F2.8. #1 tarkoittaa tässä tapauksessa ensimmäistä testiyksilöä ja #2 vastaavasti toista. F2.8 lopussa kertoo aukon, joka objektiivissa oli valittuna kuvaa otettaessa. Verrokkina testissä on Tamron SP 90/2.8 makro-objektiivi, ei DI -malli vaan se vanhempi.

Lopputulema:
Sigman sample #1 oli selkeästi parempi yksilö näistä kahdesta testatusta. Sen ainoa heikkous oli täyden aukon selkeä pehmeys. Objektiivi ei tuottanut yhtään kromaattista aberraatiota. Sweet spot jossain F5.6-F8 välillä.

Sigman sample #2 kärsi keskittämisongelmasta, kuvista on nähtävissä selkeä pehmeys kuvan yläosassa – erityisesti oikealla ylhäällä. Alareunasta jälki on erittäin hyvää kaikilla aukoilla. Tämä yksilö oli täydellä aukolla terävämpi kuin #1, mutta keskittämisvirhe pilasi hyvän lasin – ongelma korjaantui vasta aukolla F11.

Tamronin wanha uskollinen tekee täydellä aukolla kohtuullista jälkeä, mutta myös hieman CA:ta. Silti käyttökelpoisempi kuin kumpikaan testatuista Sigmoista, käytännön kuvissa en ole koskaan havainnut tuota virhettä. CA poistuu kokonaan aukon F5.6 jälkeen, eikä ole siis häiritsevää muutenkaan tosielämässä. Tamronin reunapiirto on erinomainen ja sweet spot löytyy jostain F6.7-F9.5 väliltä.

Tuloksien valossa Sigman 150/2.8:ssa on aineksia legendaksi, mutta laatuvaihtelu on melko huolestuttavaa. Vanhassa siis vara parempi tälläkin kertaa.

Omaksi ilokseni ja synkkien syyspäivien ratoksi tein muutamia ei niin ehdottoman tieteellisiä testejä muutamilla makro-objektiiveilla. Tarkastelin erityisesti objektiivin piirtoa ja värivirhettä, eli kromaattista aberraatiota.

Setup oli seuraavanlainen:
Kamera tukevasti jalustalla, salama valaisemassa, kohteena netistä tulostettuja ja osin itse väsättyjä testitauluja, laukaisu lankalaukaisimella ja peilin ylöslukitus päällä tärähdyksen eliminoimiseksi. Suljinaika pitäisi olla kaikissa kuvissa 1/60s.

Enemmittä jaarituksitta testikuvia kehiin!

100% kroppi kuvan keskeltä, Sigma 180/3.5 aukolla F4 (ei DG-malli):100% kroppi kuvan keskeltä, Tamron SP 90/2.8 aukolla F4:

100% kroppi kuvan keskeltä, Sigma 180/3.5 aukolla F8 (ei DG-malli):
100% kroppi kuvan keskeltä, Tamron SP 90/2.8 aukolla F8:

Seuraavaksi siirrytään astetta raskaampaan sarjaan, eli kehiin otetaan Nikkor 105/2.8 VR vakaajamakro. Kuvat edelleen 100%:n kroppeja.

Ammutaan suoraan kovilla, eli Tamronin keskustapiirtoa aukolla F8:

Ja sitten perään Nikkorin vastaavaa aukolla F8:

Ja jottei menisi keskustalaiseksi, niin siirrytään vaihteeksi oikeaan yläkulmaan. Tässä Tamronin tyylinäyte aukolla F8:

Nikkor aukolla F8:

Kuvat puhukoot puolestaan..

Ensilumi satoi Porissa eilen, 3. marraskuuta. Aamulla herätessämme maa oli valkoinen ja lunta sateli hiljakseen lisää. Päivän saldo oli noin viisi senttiä ensilunta. Taloyhtiön mukulat tekivät jo ensimmäiset lumiukkonsa :) Lapsena sitä odotti lumen tuloa vähintään yhtä innokkaasti kuin joulupukkia, eikä tuo odotus näytä lapsien sieluista mihinkään kadonneen.

Viikko sitten perustimme ystäväni kanssa lintujen talviruokinnan Hankreetiin. Laitoimme tarjolle rasva-siementangon ja kolmisen litraa auringonkukansiemeniä. Eilen paikalla käydessämme kaikki oli jo syöty! Ihmetytti erityisesti se rasva-siementangon nopea katoaminen parempiin suihin. No, kait siellä on sitten ollut ruokavieraitakin.

Agri-Market möi kauraa 12kg:n säkeissä 5 euron hintaan, joten sitä tarttui mukaani kaksi säkillistä. Samalla vaivalla kannoin auton peräkonttiin myös 25kg auringonkukkaa. Ystäväni toi ruokinnalle varmaan noin 35 litran ruokinta-automaatin, joten nyt ei pitäisi tinteiltä eväiden ihan heti loppua! Tänään veimme ruokinnalle hieman lavasteita, joita tulen käyttämään kuvauksissa tulevina viikonloppuina jos Luoja suo.

Käppärän hautuumaa on kuvauksellisesti kiinnostava paikka. -Viime kesänä siellä pesi jopa keltahemppopari! Huttusen Vesan hautuumaakuvista innostuneena ajattelin minäkin yrittää jonkinlaista goottikuvausta, mutta sää oli siihen touhuun sopimaton. Ei sillä että siellä mitään kuvattavaakaan oli. Yksinäinen, käpyjä nassuttava orava oli kuitenkin sen verran yhteistyöhaluinen että sain napattua siitä kuvan vakaajalinssillä monopodin päältä.

Seuraava kohteeni olikin sitten Kirvatsi eli Kirjurinluoto. -Se Jazz-paikka, kyllä. Itse arvostan sitä lähellä olevana mukavana ulkoilukohteena paljon enemmän. Lintuja ei tällä kertaa näkynyt kuvausetäisyydeltä, mutta lumimarjapensas oli valkoisenaan marjoja. Ei mitään ihmeellistä tänään, mutta oli mukava hieman ajella ympäriinsä.