Pohjoista valoa etsimässä

Tässä jutussa ei ole sitten kuvan kuvaa, koska en nyt vaan jaksa alkaa vääntämään nurkkapiirtoja näytille. Kerron lyhyesti testin periaatteista ja setupista, itse kuvat löytyvät täältä. Muista painaa suurennuslasia saadaksesi 100%-näkymän kuvasta!

Setup:
-Testikohteena on netistä haettu ilmaisjakelussa oleva testitaulu. Se löytyy täältä. Taulu printattiin Canonin LBP2900 laserilla tavalliselle kopiopaperille – sitä saa vaikka Prismasta tai Tiimarista…
-Laitoin kameran jalustalle ja pistin sen vaateriin salamakenkään kiinnitettävän vesivaa’an avulla. Vedin jalustan ensimmäiset, ne paksummat, putket esille ja tuin kaksi kolmesta jalasta seinää vasten. Mittasin etäisyyden seinään objektiivin etulinssin keskeltä, samoin etäisyyden maahan. Tulostetun testiarkin kohdistin oveen näillä arvoilla nuppineulan ja vesivaa’an avulla. Kiinnitykseen käytin teippiä.
-Kamerana käytin D200 Nikonia
-Kuvaus Raw-muotoon ilman minkäänlaista terävöitystä, käännös jpg-muotoon CaptureNX:llä siten, että ainoastaan valkotasapaino pistettiin kohdalleen kaikissa kuvissa samalla arvolla.
-Jalusta oli Manfrotto 055 CLB ja sen päässä lepäsi Markins M10 kuulapää. Kamera kiinnitettiin kuulapäähän Markinsin geneerisellä platalla.
-Laukaisu lankalaukaisimella
-Kuvat otettiin puolen aukkoarvon välein
-Tasaisen valaistuksen tarjosi Nikon SB-800 salamalaite
-Sigman 150/2.8 objektiivit tarjosi testattavaksi Porin Rajala-Camera, mistä suuret kiitokset!
-Tamron on ihan oma, eikä näillä näkymin tule korvautumaan millään muulla objektiivilla!

Kuvateksteistä:
-Sigma 150/2.8 #1 F2.8 tarkoittaa seuraavaa: Kuva on otettu Sigman 150mm:n makro-objektiivilla, jonka maksimiaukko on F2.8. #1 tarkoittaa tässä tapauksessa ensimmäistä testiyksilöä ja #2 vastaavasti toista. F2.8 lopussa kertoo aukon, joka objektiivissa oli valittuna kuvaa otettaessa. Verrokkina testissä on Tamron SP 90/2.8 makro-objektiivi, ei DI -malli vaan se vanhempi.

Lopputulema:
Sigman sample #1 oli selkeästi parempi yksilö näistä kahdesta testatusta. Sen ainoa heikkous oli täyden aukon selkeä pehmeys. Objektiivi ei tuottanut yhtään kromaattista aberraatiota. Sweet spot jossain F5.6-F8 välillä.

Sigman sample #2 kärsi keskittämisongelmasta, kuvista on nähtävissä selkeä pehmeys kuvan yläosassa – erityisesti oikealla ylhäällä. Alareunasta jälki on erittäin hyvää kaikilla aukoilla. Tämä yksilö oli täydellä aukolla terävämpi kuin #1, mutta keskittämisvirhe pilasi hyvän lasin – ongelma korjaantui vasta aukolla F11.

Tamronin wanha uskollinen tekee täydellä aukolla kohtuullista jälkeä, mutta myös hieman CA:ta. Silti käyttökelpoisempi kuin kumpikaan testatuista Sigmoista, käytännön kuvissa en ole koskaan havainnut tuota virhettä. CA poistuu kokonaan aukon F5.6 jälkeen, eikä ole siis häiritsevää muutenkaan tosielämässä. Tamronin reunapiirto on erinomainen ja sweet spot löytyy jostain F6.7-F9.5 väliltä.

Tuloksien valossa Sigman 150/2.8:ssa on aineksia legendaksi, mutta laatuvaihtelu on melko huolestuttavaa. Vanhassa siis vara parempi tälläkin kertaa.

This entry was posted on Saturday, November 17th, 2007 at 14:56 and is filed under Uncategorized. You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed. You can leave a response, or trackback from your own site.