Ajatuksiani kuvankäsittelystä
“En sorki kuviani koska olen niin puritanisti.” = “En käsittele kuviani koska olen niin laiska.” Jotenkin tähän suuntaan joku tunnettu suomalainen luontokuvaaja haastoi Luonnonkuvaaja -lehdessä taannoin. -Olisiko ollut Jorma Luhta peräti.
Kuvankäsittelyhän on perinteisesti vaikea asia meille suomalaisille. Hautalan Hannu, tuo taigametsien risupartahan se ensimmäisenä “kehtasi” käyttää jossakin kirjassaan kahdesta kuvasta yhdistettyä kuvaa ja mahdollisesti jopa jätti sen kertomattakin. Joidenkin mielestä kyseessä oli anteeksiantamaton synti, minusta lähinnä paljon melua tyhjästä. No, jokainen pitäköön oman mielipiteensä.
Kuvankäsittely ja kuvamanipulaatio on kuitenkin syytä pitää erillisinä käsitteinä. Kuvankäsittely on minun kielessäni sitä normaalityötä, mitä jokainen raw-muotoista digikuvaa kuvaava joutuu tekemään, jotta saa tehtyä digitaalisesta “negatiivista” esityskelpoisen vedoksen. Kuvamanipulaatiossa kuvan sisältöä muutetaan alkuperäisestä; kuvasta voidaan siis poistaa osia, siihen voidaan lisätä jotain tai kuva voidaan yhdistää useammasta ruudusta yhdeksi uudeksi kokonaisuudeksi. Tämä tulee mielestäni aina mainita kuvan yhteydessä. Tässä alla on esimerkki muokkaamattomasta raakakuvasta:
Kuvan värit ovat pliisut, sommittelu on sitä sun tätä ja terävyyttä ei ole oikeastaan laisinkaan. Kuva otetaan ensin muokattavaksi raw-konvertteriin, missä sille tehdään normaalit vaalean ja tumman pään + gamman säädöt sekä rajaus lopulliseen muotoonsa. Lopuksi terävöitys ja talletus. Photoshop Elementsissä kuva pienennetään nettikokoon, käännetään sRGB väriprofiiliin, suoritetaan viimeinen terävöitys ja se on siinä:
Katselin kuvaa muutaman ajan, mutten ollut siihen täysin tyytyväinen. Sain valon mielestäni sellaiseksi kuin kuvaushetkellä sen koin, mutta jotain puuttui. Otin kuvan uudelleen Elementsiin käsiteltäväksi ja tein kuvaan uuden levels-säätötason. Vedin gammaa reilusti ylöspäin jotta sain kurren hännän ja selän paremmin esille. Sitten nappasin paletista pensselin ja maalasin tasomaskin auki hännän, selän ja korvien kohdalta. Lopputulos miellyttää minua nyt huomattavasti enemmän:
Onko tämä nyt sitten sallittua kuvankäsittelyä? Kuka sen tietää ja kuka sille vetää rajat? Kuka määrittelee sen mitä kuvalle saa tehdä ja mitä ei? Suomalaisten tulisi jo päästä eroon turhasta puritaanisuudesta! Käsittele kuviasi rohkeasti, anna niille mahdollisuus tulla siksi kuvaksi mikä sinulla oli kuvanottohetkellä mielessäsi. Älä kuitenkaan valehtele, älä petä itseäsi, älä manipuloi ellet ole valmis kertomaan mitä teit. Kunnioita kilpailujen sääntöjä, pelaa reilua peliä.
Mielestäni nuo kaikki mainitsemasi toimenpiteet olisivat siinä mielessä kaikkien puritaanien sääntöjen puitteissa sallittuja operaatiota, että mitään uusia elementtejä ei tuota toisista kuvista mukaan, mitään ei myöskään poistettu ja siirretty.
Nämä ovat kuitenkin pitkälti asioita, joissa kukin tekee omat linjanvetona.
Tämä aihe taitaa olla valokuvaajien lemppari… nousi kovasti esille kun digikamerat yleistyivät. Monet vannoivat filmin nimeen ja usein syynä oli se että kun digikuvia aina manipuloidaan… mutta mitäs se Ansel Adams tekikään siellä pimiössään? Ja takuulla ilman tietokonetta! Jos lähtökohdaksi ottaa että jokainen valokuvaaja manipuloi kuvaansa jo kuvaushetkellä – kuvausmediasta riippumatta – niin keskustelu tuosta jälkikäteen tehdystä manipuloinnista menee ehkä oikeisiin mittasuhteisiin sitten.
Mutta long story short – olen samaa mieltä! Tärkeintä on että kuvaaja tuottaa teoksen joka vastaa hänen omaa näkemystään aiheesta, ja sitten vain rehellisyys kunniaan.
Oma periaatteeni on että kuva tehdään niin valmiiksi kamerassa kuin mahdollista ja valkotasapainon ja levelsien ym muutos kuuluu prosessiin. Mutta joskus kuva vaatii lisäkäsittelyä joten ei muuta kuin hommiin ja merkataan kuva sen mukaan sitten kun julkaistaan.