Pohjoista valoa etsimässä

Vanhassa vara parempi, sanotaan. Minulla on ollut omistuksessani Gitzon monopodi jo pitkään, mutta se on ollut sangen vähällä käytöllä johtuen sen sopimattomuudesta kuvaustyyliini. Pienellä tuunaamisella vanhasta saadaan kuitenkin entistä ehompi, usko pois!
Tässä yllä meillä on lähtötilanne, vanha uskollinen monopod. -Kunnollisissa malleissa aluslevy on irrotettava, itse huomasin ko. ominaisuuden täysin sattumalta. Itselläni on kamerassa ja raskaammissa objektiiveissa Arca-Swiss -yhteensopiva kiinnitysjärjestelmä, joten tällainen monopod ei sovellu niiden kanssa käytettäväksi ensinkään. Erilaisia pikakiinnitysplattoja (mitä lie oikea termi suomeksi) on saatavana myös irtonaisena, joten sellaisen hankkiminen on järkevää, mikäli sen vain saa hyvin kiinni monopodin päähän. Toinen ongelma on se, ettei ylä- ja alaviistoon kuvaaminen oikein tahdo luonnistua ilman rajuja oman varren taivutuksia. Tähän on olemassa Manfrottolla pari erilaista niveltä, pikalukolla ja ilman. Kun olet hankkinut sopivat osat, niin aloitetaan!

Ensimmäiseksi monopodin päästä ruuvataan aluslevy irti päättäväisesti ja voimaa käyttäen – älä kuitenkaan riko kättäsi.

Tuunaamisessa tarvittavat osat ovat tällä kertaa Manfrotton monopodin päähän tarkoitettu nivel ja Markinsin pikakiinnitysplatta (quick release clamp). Näissä A-S -yhteensopivissa järjestelmissähän on kyyhkynpyrstöliittimet, jotka takaavat lujan kiinnityksen.

Seuraavaksi kiinnitämme platan tiukasti nivelen päähän. Kiristämisessä ei kannata säästää voimaa, älä kuitenkaan väännä jengoja pilalle.

Lopuksi koko komeus kiinnitetään monopodin päähän ja tuunattu monopodi on valmis. Olen itse käyttänyt tätä raskaan 300 millisen kanssa ja vaikuttaisi toimivan erinomaisesti. Muista kuitenkin kiristää nivelen ruuvi kunnolla, muuten voi kantaessa sattua yllätyksiä kun kamera kippaa selkään kipeästi..

Ilmastonmuutos ja -lämpeneminen muuttavat ja lämmittävät myös ihmisten tunteita – luontokuvaajien spostiryhmän viikonloppuinen keskustelu oli tästä hyvä esimerkki. Ekofasistisen, moraalisesti kestämättömällä pohjalla olevan, aggressiivisen yltiöviherpipertämisen sijaan voisimme itse kukin tykönämme miettiä sitä, mitä ihan oikeasti voisimme tehdä luonnon suojelemiseksi.

Viimeksi tänään pisti miettimään oikein toden teolla vaikkapa jouluvalojen kestävyys. 40- tai 80-lamppuisen valosarjan voi ostaa kaupasta 7-15 eurolla, hieman laadusta ja liikkeestä riippuen. Yleensä tällainen sarja kestää moitteetta ensimmäisen talven, mutta jo toisena talvena sen kanssa on vähän niin ja näin. Menepäs sitten ostamaan tällaiseen sarjaan varapolttimoita! Halpoja, eh.. Jos sarjasta palaa useampia lamppuja, on taloudellisempaa ostaa uusi sarja kuin varapolttimoita. Tämä ei voi olla kovin kestävää kehitystä, ei kerta kaikkiaan. Tietysti tämä voi tuntua täysin naurettavalta esimerkiltä, jolla ei ole mitään väliä. Pysähdy kuitenkin miettimään asiaa. Osta edullinen mustesuihkutulostin 39€:lla, käytä sen musteet loppuun ja mene ostamaan uudet väripatruunat. Niinpä, uuden tulostimen ostaminen on edullisempaa kuin uusien patruunoiden! Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon jos niitä vain vaivautuu etsimään ja hieman miettimään. Tähän on tultu :( ja tästä ei tilanne tule ainakaan paranemaan.

Niin, mitä sitä itse voisi tehdä asioiden eteen? Jos ainakin käyttäisi olemassa olevaa tekniikkaa niin pitkään kuin suinkin sen kestoiän puolesta on mahdollista ennen uusien hankkimista. Digikameraakaan ei tarvitse päivittää jokaisen uuden mallin tullessa markkinoille – kuvat eivät parane siitä yhtään. Tietokoneet ovat täysin järjettömiä rahanreikiä. Ostat tänään uusinta uutta ja sen todellinen käyttöikä on ehkäpä max. kolme vuotta – mikäli sattuu hyvä tuuri ja laite ihan oikeasti kestää niinkin kauan. Onneksi varaosilla saa puhallettua henkeä vanhaankin rautaan. Pöytäkone on muuten melkoisen hyvin kierrätetty laitos, siitä olen oikeastaan jopa rehellisesti ylpeä :) Rikkimenneet osat vaihtamalla on saatu paljon hyvää aikaan. -Ohjelmavaatimusten takia sitä oli tosin pakko päivittää viime kesänä raudan puolesta, mutta vanhat osat menivät työkaverin koneen sisuksia täyttämään – ei ihan huono juttu sekään. Tällaisia kaikkia pieniä asioita tekemällä voi tehdä yllättävän paljon luonnon eteen. Pitäisi vain jaksaa miettiä ja punnita asioita paremmin ja huolellisemmin.

Laatu on muuten yksi asia, joka myös säästää luontoa. Jos hankit työkaluiksesi sellaisia tuotteita, jotka ovat laadukkaita, niin ne myös kestävät (yleensä) pitempään kuin tusinatuotteet. Hinta on tietysti korkeampi, mutta halvin ei ole aina edullisin. Mieluummin yksi kallis ja kestävä kuin viisi halpaa ja heikkoa. Kunnollisella ammattikameralla kuvaa useita vuosia, halvimmilla räpsyilläkin huolehtivaisella käytöllä kohtuullisen pitkään. Asennettakaan ei pitäisi unohtaa.

Meillä on siis yksilötasolla hyvin paljon mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaisen ekologisen jalanjäljen jätämme – Valtio- ja kansakuntatasolla sitten vähemmän. Miksi minä sitten nuukailisin ja kärvistelisin kun ei ne muutkaan? No vaikka siksi että sinä tiedät paremmin kun kerran luet tätä jorinaa. Pienistä puroista kasvaa suuri virta, näin se on asenteissakin.

Ihminen on omaa ahneuttaan saattanut ympäristön tähän tilaan missä se on nyt, ja pahoin pelkään että on liian myöhäistä pysäyttää tätä järjettömyyttä. No, vaikka ekokatastrofi tuleekin jossain vaiheessa, en aio jäädä odottelemaan sitä. Päivä kerrallaan pieniä valintoja tehden eteenpäin. Maapallo on tässä tilassa meidän tähtemme ja se on meille ihan oikein – valitettavasti.

Niin, sellainenhan se länsirannikon talvi tuppaa olemaan, mitäs sen tähden itkemään :( Lähes ainoat valokuvaajan valonpilkahdukset ovatkin edellisen kauden muistelot ja tulevan suunnitelmat. -Onneksi elämässä on muutakin kuin kuvaaminen ja kamerat, vois alkaa masentaa näin syssyllä!

Ilmeisesti markkinavoimat ovat haistaneet tämän pimeän ajan suhteen oivan markkinaraon, sillä uusia vermeitä pukataan markkinoille valtavat määrät juuri tähän aikaan. (No ok, on tässä joulukin lähellä ja se varmaan on se suurin syy.) Tunnettuahan on se, että syksyn-alkutalven aikaan valoa on vähän ja se taas vaikuttaa ihmisen mielialaan. Mielialaa saa kätevästi hilattua ylöspäin shoppailemalla tai syömällä suklaata (nam!). Jotkut tarttuvat sitten pulloon ja hilaavat sillä itsensä änkyräkänniin, hyi olkoon. Absolutismi kunniaan! Niin, meni sivuraiteille taas vaihteeksi tämä juttu, mutta mitä uutta siinä olisi…

Nikonilta tuli ulos äskettäin kaksi uutta kamerarunkoa: D3 ja D300. Juttua niistä on netti pullollaan, joten googlettakaa ja valaistukaa. Se mikä minua tässä asiassa kiinnosti, oli D300:n vertaaminen D200:en kuvanlaadun puolesta. Pienoisen, täysin tieteellisen ja virallisten valvojien seuraaman (not!) testin tuloksena voin sanoa että D300 on kuvanlaadultaan parempi kamera kuin D200 mitä tulee kohinatasoon ja käyttökelpoiseen ISO -herkkyyteen. Sen mitä ennen pystyin kuvaamaan ISO 800:lla, voin nyt kuvata ISO 1600:lla. Eroa on testini mukaan yksi aukko uudemman hyväksi.

Mikäli testin tulokset kiinnostavat, olen postannut Luontotupa.net -foorumille aiheeseen liittyvän juttusen. Sinne siis mars! -Kyllä, tämä on pakkomainontaa maanmainion Luontotuvan ja Kosusen Petrin valtavan hienon työn puolesta ja eteen.

Aurinko melkein paistoi tänään, joten läksin ulos kameran kanssa. “Melkein”-tasolle se sitten jäikin, reissun ainoaksi saaliiksi jäi tämä varis. (ISO 1600)

Edit: :@ Näyttää tuo varis yrittävän pakkolatautua koneelle kun sitä klikkaa, en käsitä missä on ongelma :( Mitään prosessimuutosta en ole tehnyt, kuva on käsitelty kuten ennenkin. Liekö Bloggerissa jotain säädetty, tiedä en.