Miksikö lähdin?
Monet varmaan ihmettelevät, miksi lähdin eräältä aktiiviselta luontokuvafoorumilta ja eräältä sähköpostilistalta ihan tuosta vaan ja yhtäkkiä. No, tässä tiedonjanoisille syitä:
- Ei mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, no hard feelings, minä vain kyllästyin leikkimään em. hiekkalaatikoilla ja se on minun valintani.
- Luontokuvaajat ja luonnonsuojelijat ovat usein harvinaisen huumorintajutonta porukkaa. Tästä on kokemusta lintutieteellisistä- ja luonnonsuojeluyhdistyksistä, sekä nyt myös luonnonkuvaajien parista. Joka paikassa muuallakin yleistynyt epäkohteliaisuus ja itsekritiikitön kirjoittelu saa pahan maun suuhun. En minä jaksa lukea sontaa, onneksi ei tarvitsekaan. Sukulaisia ei voi valita, mutta kaverit ja ne piirit missä liikkuu voi.
- En ymmärrä sitä, miksi saman asian harrastajien pitää purra ja syödä toisiaan. Jokainen luontoa kuvaava on varmasti jollakin tasolla huolissaan luonnosta ja sen tilasta, mutta kun “minä olen pikkuisen enemmän huolissani kuin te muut ja varsinkin sinä” -mentaliteetti ottaa vallan, niin sitten kaikilla on paha olla. Parempi harrastella yksikseen, niin voi ehkä jopa nauttiakin siitä touhusta.
- Ja miksi hitossa kaikissa asioissa pitää aina nähdä ne pahat puolet ja kylvää niitä ympäriinsä! Kurjuuden markkinointi voisi mielestäni loppua tähän paikkaan! -Toisaalla sanoin kyllä että peli on jo menetetty, mutta voimme silti nauttia siitä mitä meillä vielä on ja olla kiitollisia. Lasi on toisilla aina puoliksi tyhjä ja toisilla puoliksi täysi – ei sitä “hävisin taas lotossa” -fiilistä tarvitse muille markkinoida! Ilmeisesti joitakin ekofasisteja ottaa pannuun kun jotkut vielä pystyvät nauttimaan yksinkertaisista asioista ja olemaan onnellisia siitä mitä on. -Niin, tämä ei sitten ole mikään ahneuden puolustus, pois se! Molemmat ovat yhtä pahoja asioita.
Olen itsekin joutunut toteamaan vuosien mittaan, että luontokuvaajat eivät ole herrasmiehiä. Luontokuvaajat ovat joskus kuin marjastajat pahimmillaan eli panttaavat tietoa hyvistä paikoista kuin pahinta mahdollista valtionsalaisuutta. Ilmeisesti luontokuvaajat pelkäävät kohteidensa kuluvan puhki, jos myös muut pääsevät apajille. Jos ja kun joku kysyy tarkempaa tietoa, niin sitä ei anneta vedoten eläinten rauhan rikkoutumiseen. Tämä ei kuitenkaan näytä koskevan nykyisiä kuvia, jotka ottavat tuntikausia sarrrrrjaa muutaman metrin päästä.
Lisäksi heidän käyttäytymisensä esimerkiksi piilokojuissa herättää ihmetystä. Pahimmassa tapauksessa pari tyyppiä vie parhaat paikat tuntikausia putkeen muiden vain purressa hammasta raivosta. Paikkaa ei luovuteta edes pariksi minuutiksi, vaikka piilokojuun ilmaantuisi pari lasta, jotka haluaisivat katsoa hieman lähempää. Perhokalastajat ovat sen sijaan herrasmiehiä, jotka siirtyvät ylävirtaan ja luovuttavat paikkansa myös muille parin tärpin jälkeen.
Niinno, ei tämä ole ainoastaan luontokuvauksessa. Montaa muutakin harrastusryhmää leimaa sama lieveilmiö, minkä ei soisi yleistyvän.
Yleisten kojujen ongelma on varmaan tuollainen omiminen. Kun ei ole selkeitä sääntöjä, niin mennään vahvimman oikeudella. Perhokalastusta tuli tosiaan harrastettua nuorna miesnä paljonkin ja se on kyllä herrasmieslaji jos on oikein ymmärretty.
Ihmetyttää myös miksi joidenkin pitää noille palstoille mennä nälvimään, minusta semmoinen positiivinen kommentointi on aina parempaa…ite lojun siellä silloin tällöin, kauheen paljon kommenteista välittämättä:)