Pohjoista valoa etsimässä

Asia on muuten sitten niin, että kunnollinen laskiaispulla vaatii sisuksiinsa mantelimassaa -mitään hilloja ei tueta!

Jo alkuviikosta saakka seurailin Forecan ja aina niin luotettavan Forecastfoxin (lol) ennusteita tälle viikonlopulle. Ensin näytti jotta lauantaille tulee puolipilvistä ja sunnuntaille aurinkoista. Päivien kuluessa ennuste muuttui: Aurinkoinen päivä siirtyi lauantaille ja puolipilvinen perjantaille – sunnuntaina piti sataman lunta. Ennusteet synkkenivät ja lopulta aurinkoista luvattiin perjantaiksi ja lauantaina mahdollisesti puolipilvistä. Tänään aamulla olikin iloinen yllätys odottamassa, sillä taivas oli täysin pilvetön! Ainoa haittapuoli oli luihin ja ytimiin käyvä tuuli. En antanut tuulen kuitenkaan lannistaa mieltäni, vaan pakkasin eväät reppuun ja pukeuduin lämpimästi. Turkishaalari ei muuten ollut liioittelua vaikka pakkasta olikin “vain” 7 °C. -Kova tuuli tekee pienestäkin pakkasesta häijyn vastustajan!

Reposaaren kalasatama on talvisten lokkikuvauksieni vakiomesta, sillä siellä on yleensä ainakin jonkin verran lintuja vaikka muualla olisi pelkkää eioota. Auringon noustua tarpeeksi horisontin yläpuolelle valokin alkoi näyttää mukavalta ja linnut liikehtiä. Selkääni suojasi koeajossa oleva Lowepron uusi Vertex 300 AW -reppu, joka osoittautui oivaksi selänlämmikkeeksi. Porin Rajala oli saanut erikoiserän näitä uutukaisia ja sain mahdollisuuden vaihtaa oman Tamrac Expedition 7 -reppuni siihen erittäin edullisesti. Ennen päätöstä halusin kuitenkin kokeilla reppua käytännössä. Tamracissa minua häiritsi sen surkea istuvuus hartioiden kohdalta, mutta Lowepro istui erinomaisesti ainakin minun selkääni. Vaihto siis toteutui pelkästään tämän seikan perusteella. Eihän sellaisella repulla tee mitään mitä ei pysty kantamaan! Sitten ihan sellainen muistutus jotta Tamrac on erinomainen reppu kaikin puolin. Kyseinen sarja ei vain istunut minun kropalleni, älä yleistä tätä asiaa millään tasolla vaan kokeile erilaisia malleja ja valitse sellainen mistä kroppasi pitää.

Toinen tutustumisasteella oleva varuste oli Wimberley Sidekick. Näitä myy Suomessa Luontokuva Oy, eli Mr. Matti Selänne. -Kiitokset muuten Matille aina hyvästä palvelusta! En ala tässä selittää mikä Sidekick on, voit itse katsoa sen täältä jos et vielä tunne termiä. Ensimmäiset fiilikset olivat luokkaa: “Miten, siis MITEN tällä vehkeellä voi kukaan kuvata!” Harjoittelua siis tulee vaatimaan kyseisen laitteen käyttäminen – lujasti! Aluksi tosiaan näytti siltä että käsivaralta sai parempaa jälkeä aikaiseksi, mutta joissakin tilanteissa Sidekick osoitti ylivertaisuutensa esim. pelkkään Markins M10 -kuulapäähän verrattuna. Kun nyt vain olisi soveliaita ilmoja kuvaukseen ja harjoitteluun! Yllä olevat lokkikuvat otin siis kalasatamassa, jossa vallitsi pienimuotoinen hiekkamyrsky.. Huomattuani vaalean pölyn todellisen luonteen, päätin vaihtaa kiireesti maisemaa. Hiekka ja optiikka on yleensä ottaen aika huono yhdistelmä.

Kalasatamasta poistuessani ajelin tulevan loma-asuntomessualueen läpi. Siinä rakennetaan kalliisti kalliille tonteille, kalliiseen aikaan. -Toivottavasti työt tehdään kuitenkin hyvin eikä hutaisten. Messualueilla on kuulemma aina aivan tuskainen kiire saada se oma tölli pystyyn määräajassa ja joskus joudutaan asioita hieman oikomaan. -Tilanne ei varmasti ole kaikkialla ja kaikilla tämä, joten ei taaskaan turhia yleistyksiä. Onhan tuo messupaikka varmaan ihan hieno ja silleen, mutta minua ainakin häiritsisi Mäntyluodon puolella oleva maisema. -No, ei ole minun päänsärkyni. Tämä naakka käveli arvokkaasti lumettoman puiston nurmikolla.

Reposaaresta poistuessani huomasin Hilskan kohdalla mielenkiintoisia jäämuodostelmia. Harmi vain että olivat niin kaukana rannasta ja heikon jään päällä, ettei huvittanut lähteä kovin eksoottisia kuvakulmia hakemaan. Olisi voinut tulla vilu siinä tuulessa uintireissun jälkeen.. Tuossa yllä nyt kuitenkin jotain mallia siitä, mitä olisi voinut saada kuvattua..

Valoisan ajan loppuhetket vietin Keski-Porin kirkon liepeillä syöttäen sorsia ja naakkoja. Sen verran on jo pakkasta, että sinisorsankin höyhenpukuun alkaa kertyä jäätä. Talvi on tulossa, vielä tosin ei ole lunta.

Kaiken kaikkiaan oli ihan hieno päivä, vaikka kelit eivät nyt aivan ideaaliset olleetkaan. Oli mukava käydä harjoittelemassa kuvaamista jälleen kerran!

Edit: Niin, jäi tuosta Manfrotton 055 -jalustasta kertomatta sen verran, että se ei oikein pelitä Sidekickin kanssa kuvatessa. Hurskas aikomukseni oli kertoa tämä jo varsinaisessa stoorissa, mutta laitetaan nyt tähän loppuun sitten. 055:n kanssa on ongelmana jalustan maksimikorkeus ilman keskiputkea, joka näyttäisi olevan niinkin matala kuin 135 cm. Siihen tietysti päälle kuulapää ja Sidekick. Setupilla oli hyvä kuvata alaviistoon ja ehkä suoraankin, mutta yläviistoon ja ylöspäin kuvatessa korkeutta olisi kaivattu lisää sellaiset 10-15 cm. Tällä hetkellä joudun siis kyykkimään epämääräisesti ja se rasittaa jalkoja ja selkää. Ratkaisuhan tulisi tietysti keskiputken käytöstä, mutta olen luonnollisesti tuunannut jalustani sellaiseen kuntoon, että se menee spagaattiin suoriltaan, eli keskiputki on katkaistu suoraan kiinnityskohdan alapuolelta. Pitänee alkaa säästää uuteen jalustaan :-/

Säät eivät ole olleet kovinkaan suosiolliset viime aikoina. Parin viikon takainen lauantai taisi olla lähes koko syystalven ainoa viikonlopulle sattunut kuvauskeli, jota pystyin joltisestikin hyödyntämään. Tässä onkin ollut oivallista aikaa käydä läpi kuva-arkistojen syövereitä ja tuottaa jotain sisältöä gallerioiden muodossa. Sivun oikeassa reunassa on linkkejä eri aiheisiin gallerioihin, joita tulen päivittämään aina silloin tällöin.

Olin ensin kovasti sitä mieltä, että teen itselleni kotisivut, mutta katin kontit siitä mitään tullut. Jos joku ne suunnittelisi, niin voisin kyllä ne toteuttaa, mutten ole itse mikään suunnittelija. Tämä palvelee tällaisenaan tällä erää minua, toivottavasti lukijoitakin. Hyvää Uutta Vuotta 2008!