Aamulla töihin mennessäni oli täysin pilvistä, mutta iltapäivää kohti pilviverho rupesi repeilemään ja neljän aikaan taivas oli jo lähes täysin pilvetön. Kotiin päästyäni nappasin kamerarepun ja jalustan autoon ja ajelin kohti käärmepaikkaa. Kivirakka oli käärmeistä tyhjä, mutta hakkuuaukean rinteestä löytyi kuin löytyikin mukavasti lämmitteleviä matelijoita! Ensimmäinen löytö oli kylmästä kankea rantakäärme, joka viihtyi erityisen hyvin risukon suojissa ja jäi sen takia kuvaamatta.
Rinteen kupeessa päivää paistatteli päivän ensimmäinen kyykäärme. Eläin ei kauaa ihmetellyt kuvaajan toimia, vaan kiirehti risukon kätköihin. Kuvaa on rajattu.
Kauempaa rinteestä löytyi kaksi käärylettä: Rantakäärme ja tummahipiäinen kyy ottivat aurinkoa vieretysten. Rantakäärme oli näistä kahdesta kuvauksellisemmassa asennossa, joten keskitin tarmoni sen kuvaamiseen. Risukko hankaloitti kuvaamista jälleen. Kuvaa on rajattu.
Pari kyytä myöhemmin löysin vielä yhden risuja rakastavan kaverin…että osaa sitten ärsyttää tuollainen ympäristö! Ehkäpä tuonne voisi tehdä hieman aukkoja kaikkialla olevaan risukkoon… Kyiden väritys näyttää vaihtelevan aika paljon, täytyy yrittää kuvata näitä lisää mahdollisuuksien mukaan ja ilmojen salliessa. Täysi ruutu.
Retken saldo oli kaksi rantakäärmettä ja neljä kyytä.
“Pena hei, et usko että on tylsää! Missä ne kaikki rusakotki luuraa?”
“Vitsi, mää revin irti tämän lärpykän!” “Arska hei, ei se taida kannattaa..”
“Elä nyt rupea Pena mamoileen, kyllä meikäläisellä paukkua riittää.” “Vadevö..”
“Kannattais Arska kuitenkin kuunnella vanhaa ja viisasta varista, sen minä vaan sanon.” “Pyh, mää mitää…jaiks!”
“Jos nyt sanot sanallakaan, jotta mitäs mää sanoin, niin lupaan syöttää sinut rusakoille, Pena!”
