Pohjoista valoa etsimässä

Juhannushan on Suomessa perinteinen idioottijuhla. Se on oiva tekosyy vetää perskännit ja sikailla oikein luvan kanssa. -Kukahan sen luvan muuten antaa? Meillä ei ole tapana “viettää” juhannusta, me vain olemme ja nautimme kesän kirkkaista öistä. Vaimolla tämä juhla meni työn merkeissä ja itse päätin pakkeloida tuon kaappiremontin jäljiltä olevan seinän, sekä hioa ja pohjamaalata sen näin juhlan kunniaksi. -Niin, meille tuli yhdeksän uutta kaappia: makuuhuoneeseen neljä, eteiseen kaksi plus kolme. Entiset olivat tämän kerrostalo-osakkeen alkuperäiset, joten ne oli vajaan neljänkymmenen vuoden jälkeen jo pikku hiljaa aika uusia. Olemme erittäin tyytyväiset tuotteeseen ja asennuspalveluun. (Uteliaille tiedoksi, Rautava on firman nimi ja se toimii Porissa.) Niin, olivat ne ilmatkin huonot ja kaupungilla liikkui epämääräistä porukkaa, kiitos RMJ:n.

Koska nuo ilmat eivät tosiaan suosineet valokuvauksellisia pyrkimyksiäni, niin päätin keskittyä maalaustaiteeseen. Kävin ostamassa purkin valkoista, täysmattaa pohjamaalia, ja maalasin uuden seinän kahteen kertaan. Hitsi että tuli hyvä! Pimeässä se näyttää täysin tasaiselta ja virheettömältä, ei ihan heti uskoisi meikäläisen tekemäksi. Ensi viikolla sitä ehkä uskaltautuu jo vetämään pintamaalin kehiin, tiedä häntä.

Geokätköilystä on tullut meikäläiselle hyvä tekosyy lähteä ulos huonollakin ilmalla. Kävin viikonlopun aikana reilusti yli kymmenellä kätköllä ja poimin mukaani pari coolia TravelBugia :) Toisen kanssa seikkailimme Reposaaressa ja otimme kätköilykuvia. Aivotonta mutta mukavaa. -Suosittelen tutustumaan touhuun, mikäli sinulla on GPS-laite käytössäsi.

Viikonloppu oli ilmojen puolesta melko hankala, valokuvaamista ei tehnyt edes mieli yrittää. Mikko soitteli ja pyysi minua melomaan kanssaan, joten lauantain ohjelma oli turvattu. Ajattelimme ensin mennä merelle tutkimaan räyskien pesimäluotoa, mutta liian voimakas tuuli sai meidät suuntaamaan Joutsijärvelle. Olin syöttänyt pari pistettä GPS-laitteeseeni (kepsiin), joten nuotiopaikan löytäminen ei meitä huolettanut. Halusimme kuitenkin suunnata Makkaraluotoon, mihin kepsissä ei pistettä ollut. Mikon erehtymätön suuntavaisto ohjasi meidät juuri oikeaan paikkaan ja talletinkin koordinaatit vastaisuuden varalle talteen. Meloimme yhteensä 6,3km:n lenkin, mikä oli ihan hyvä, varovainen totuttelu tällä kertaa. -Olimme yhdessä toista kertaa tälle kaudelle vesillä. Kovasta tuulesta ja pienestä sateen ripsimisestä huolimatta tosi hieno reissu!

Tänään latasin kepsiin nipun geokätköpisteitä ja ajattelin aloittaa niiden etsimisen Reposaaresta. Sinnepä ei tarvinnutkaan mennä, sillä loma-asuntomessut olivat täyttä päätä menossa :@ No, suuntasin siitä Kitukoskelle mättäitä ja kivenalusia tonkimaan, mutta nuijasin sen kätkön tällä kertaa. Seuraava pysähdyspaikka oli Pomarkun Isoneva -yksi suosikkikohteistani. Alueella oli ilokseni myös yksi geokätkö, joten kävin hoitamassa sen pois kuleksimasta ja kävin nappaamassa Isonevan lintutornin koordinaatit talteen, ehkä niitäkin joku joskus tarvitsee. Isonevan kätkössä oli muuten Nigeriasta sinne matkannut Travel Bug, cool! Koliahteen kätkön kuittaamisen jälkeen suuntasin kotiin.

Kotona kuitenkin vielä alkoi lenkkijalka vipattaa, joten suostuttelin rakkaan vaimoni mukaan pienelle kätkölenkille! Kävimme läpi seitsemän Porin keskustan alueella olevaa kätköä, nuijaten niistä vain yhden. Kepsin ajotietokone näytti meidän kävelleen 10,5km. -Ihan hyvä iltalenkki!

Täytyy nyt hehkuttaa saavutuksiaan näin julkisesti, sillä kukas kissan hännän nostaa, ellei kissa itse :P Joo, aikuisten oikeasti: Suomen sudenkorentoseura ry sai jäsenlehtensä neitsytnumeron ulos vähän aikaa sitten ja sen takakannessa möllöttää meikäläisen kuvaama sirokeijukorento:

Linkki itse lehden sivulle tässä.

Seuraava hehkutus koskee mielettömän hienoa sudariseuran esitettä, minkä kannessa komeilee viime vuoden paras kuvani:

Mikäli esite kiinnostaa, niin ilmaise tässä kiinnostuksesi. -Pistetään esite tulemaan postissa :)

Tulin tuossa päivänä muutamana pohtineeksi tuollaistakin asiaa. Olin kuvaamassa tätä lupiinia, ja tein melkoisesti järjestelyjä, jotta sain haluamani kasvipönötyksen aikaiseksi. Vieressä kasvoi pari muuta lupiinia, siirsin niiden kukintoja varovasti sivuun ja pönkkäsin ne niille sijoilleen toisten kasvien avulla. Yksi lupiinin lehti kasvoi hieman liian jyrkässä kulmassa ylöspäin, joten se sai pientä painoa päälleen, jotta se pysyisi alhaalla kuvauksen ajan.

Siinä järjestellessäni ja kuvatessani mieleeni syöksyi kuin salamana ajatus manipuloinnista. “Mitä muuta tämä tässä on kuin manipulointia, voi hyvänen aika!” Esimanipulointi on sellainen asia, mitä ei tarvitse kertoa kenellekään, sehän ei näy kuvista, kuten ei taitava jälkimanipulointikaan. Kieltämättä rupesin melkoisesti ajattelemaan tuotakin tekopyhyyttä, voi hyvä jysäys sentään millaisia idiootteja tässä ollaan. Jotenkin alkoi tuntua radiomaston kloonaaminen luontokuvasta melko pieneltä asialta tuon loppupäätelmänä.

Tässä tullaan sitten sellaiseenkin asiaan aivan välttämättä, kuin luomukuvaus. Mitä hittoa oikeastaan on luomukuvaus? Onko ruokintapaikan läheisyydessä kuvaaminen luomukuvausta? -No ei tasan ole, linnut tulee kuvata luonnollisessa toiminnassaan ilman ihmisen manipulointia, jos oikein halutaan olla luomua. Siitäs menet metsään tinttitötterön kanssa ja seuraat talvista tiaisparvea. No, entäs kotkakuvaus sitten? Tuskin ne raadot itekseen sattuvat kulkeutumaan kansallismaisemaan, eivätköhän ne elukat kuole milloin mihinkin paikkoihin -yleensä sellaisiin missä ei ole juurikaan mahdollisuuksia kuvata. Mitä oikeastaan voi kuvata ilman manipulointia? -Ei lähellekään kaikkea sitä mitä nyt kuvaamme.

Navigaattorisekoilun jälkeen tulin siihen tulokseen ettei minulla ole varaa ostaa halpaa, koska sen jälkeen tarvitaan yleensä se hyvä. Satakunnan Partiokaupasta mukaan tarttui Garmin Colorado 300 -taskugepsi ja tilaukseen meni samalla Suomen kartasto. Pitihän tuota laitetta testata heti kättelyssä, joten perustin www.geocaching.com -portaaliin oman tunnuksen (rolsen) ja latasin muutaman kätkön koordinaatit uunituoreeseen laitteeseen. Ensimmäisen päivän saldo oli neljä löydettyä kätköä :) Touhu tuntuu tolkuttoman hauskalta, tuli heti mieleen että pitäisi heittää luontoretkien lomassa omia kätköjä sopiviin paikkoihin! -Addiktoivaa tämä ainakin on, ei kannata ottaa asiasta selvää jos ei halua säntäillä ympäriinsä kätköjen perässä ja nolata itseään julkisilla paikoilla. Niin, mutta hetkinen, sitähän minä luontokuvaajana jo muutenkin teen :P