Esi- ja jälkimanipulointi, mitä eroa niillä oikeastaan on?
Tulin tuossa päivänä muutamana pohtineeksi tuollaistakin asiaa. Olin kuvaamassa tätä lupiinia, ja tein melkoisesti järjestelyjä, jotta sain haluamani kasvipönötyksen aikaiseksi. Vieressä kasvoi pari muuta lupiinia, siirsin niiden kukintoja varovasti sivuun ja pönkkäsin ne niille sijoilleen toisten kasvien avulla. Yksi lupiinin lehti kasvoi hieman liian jyrkässä kulmassa ylöspäin, joten se sai pientä painoa päälleen, jotta se pysyisi alhaalla kuvauksen ajan.
Siinä järjestellessäni ja kuvatessani mieleeni syöksyi kuin salamana ajatus manipuloinnista. “Mitä muuta tämä tässä on kuin manipulointia, voi hyvänen aika!” Esimanipulointi on sellainen asia, mitä ei tarvitse kertoa kenellekään, sehän ei näy kuvista, kuten ei taitava jälkimanipulointikaan. Kieltämättä rupesin melkoisesti ajattelemaan tuotakin tekopyhyyttä, voi hyvä jysäys sentään millaisia idiootteja tässä ollaan. Jotenkin alkoi tuntua radiomaston kloonaaminen luontokuvasta melko pieneltä asialta tuon loppupäätelmänä.
Tässä tullaan sitten sellaiseenkin asiaan aivan välttämättä, kuin luomukuvaus. Mitä hittoa oikeastaan on luomukuvaus? Onko ruokintapaikan läheisyydessä kuvaaminen luomukuvausta? -No ei tasan ole, linnut tulee kuvata luonnollisessa toiminnassaan ilman ihmisen manipulointia, jos oikein halutaan olla luomua. Siitäs menet metsään tinttitötterön kanssa ja seuraat talvista tiaisparvea. No, entäs kotkakuvaus sitten? Tuskin ne raadot itekseen sattuvat kulkeutumaan kansallismaisemaan, eivätköhän ne elukat kuole milloin mihinkin paikkoihin -yleensä sellaisiin missä ei ole juurikaan mahdollisuuksia kuvata. Mitä oikeastaan voi kuvata ilman manipulointia? -Ei lähellekään kaikkea sitä mitä nyt kuvaamme.
Näinhän se on, teit mitä tahansa kameran kanssa niin manipulointia se on joka tapauksessa. Jo siinä vaiheessa kun nostat kameran silmälle, olet jo manipuloinut kuvaa – valitset kuvakulman ja syvyysterävyyden jne. Eli ihan tasan kaikki kuvat on vain ja ainoastaan kuvaajan tulkinta aiheesta. Sen jälkeen sitten tulee se mitä perinteisesti katsotaan manipuloinniksi, eli muutetaan sisältöä jo valitussa asetelmassa. Ero esi- ja jälkimanipuloinnilla on se, että filmin kanssa sitä jälkimmäistä tuli vähemmän, ellei nyt omassa pimiössä joku leikkinyt (esim. vaikka Ansel Adams?). Digitaalin myötä sitten tuli paljon keskustelua digitaalisesta manipuloinnista ja toki se tarjoaakin paljon enemmän mahdollisuuksia, kuten nyt esim. tuo radiomaston kloonaaminen, sen poistaminen esimanipuloinnilla onnistuu vain kuvan rajaamisella… Itse olen päättänyt että haluan tehdä kuvan valmiiksi kamerassa, eli yritän leikkiä filmikuvaajaa digillä. Jälkikäteen tehdyt muutokset on sitten niitä mitä tehdään pitkin hampain kun se alkuperäinen kuva ei syystä tai toisesta toimi sellaisenaan, mutta sen manipuloinnin yleensä aina mainitsen.
Että ehkä se on vähän tekopyhyyttä jos yhden editin tunnustaa mutta toista ei… mutta jos nyt käsitellään valokuvausta taiteen lajina, niin silloin tärkeintä on kuitenkin se lopputulos? Se on sitten kuvaajasta kiinni millä tavalla se lopputulos saavutetaan, ja omatunto sanelee minkä manipuloinnin tunnustaa.
Se lupiinikuva… hieno! Esimanipulointi onnistunut täydellisesti. :)
Hyviä näkökulmia, kiitos niistä. Sama juttuhan se on maalaamisessa ja piirtämisessäkin, manipulointia kaikki tyyni. Täytyisi vapauttaa itsensä näkemään ja ilmaisemaan; olemaan vapaa muiden mielipiteistä. -Vaikea juttu, ainakin siinä vaiheessa jos Ronnie Gaubert on sattunut kehumaan jotain kuvaa naturephotographers.netissä :P
Tjaa-a, on aika hankala aihe tämä…
Esimerkkinä voisi käyttää lavastusta. Kuvittele mielessäsi syksyinen purokuva, asetat aiemmin löytämäsi punaisen vaahteran lehden kivelle luodaksesi jonkun kiinnekohdan. Mielestäni moinen on ihan OK.
Lisääppä se vaahteranlehti aiemmin ottamastasi kuvasta esimerkin purokuvaan, menisikö tämä jo hieman epäeettiseksi? :)
Loppujen lopuksi, itse olisin sitä mieltä että oli metodi mikä hyvänsä, lopputulos on se mikä ratkaisee.