Pohjoista valoa etsimässä

Manailin viime postauksessani Navigaattorin ja GPS:n puutetta, joten täytyihän asialle koettaa tehdä jotain. Prisman leluosastolta mukaan tarttui Sonyn NV-U53 -autonavigaattori, jota sitten ryhdyin heti testaamaan. Laitteen kanssa ei tuo yhteiselo lähtenyt käyntiin ihan kuten elokuvissa, vaan kohtasin heti kaikkea pientä hankaluutta:

1. Laitteiston ohjelmaversio (Firmware) oli luonnollisesti valmiiksi vanha ja se kaipasi päivitystä. Tässä tietysti kävi sitten sen verran vanhanaikaisesti, ettei laite suostu synkkaamaan tietokoneen kanssa. Taino, synkkaa se, mutta laite itse ilmoittaa koko ajan “Connecting”, eikä mitään tapahdu. Sain kuitenkin Firmiksen päivitettyä, mutta se ei korjannut tilannetta.
2. Jotta tämä hieno linja jatkuisi, niin laitteen kartasto on luonnollisesti Wanha! Uusin saatavilla oleva kartta on vuodelta 2007, eikä se pahkeinen tunne edes 2004 tehtyjä risteysmuutoksia!!! Yhtäkin ympyrää kelasin ihan kettuillessani läpi moneen kertaan, mutta aina se vaan pokkana yritti ajattaa meikäläistä Rosenlewin tehtaan läpi…voi elämän kevät. -Niin, tosiaan, jos tuohon laitteeseen joskus tulee päivitetty kartta, niin se maksaa erikseen. Upeeta kerrassaan, toimitetaan vanha kartta laitteessa ja pistetään heti ostamaan uusi. Onnea Sony, jälleen hieno suoritus.
   Toinen typeryys sattui tiettyyn osoitteeseen reittiä katsoessani. Ruutuun tuli ilmoitus jotta reittiä ei voi laskea kun se sisältää joitain sellaisia pätkiä, joita ei voi kulkea määritellyllä kulkuneuvolla… Jotta ystävän pihaan pääsi tuolla tuhannen rakkineella, niin kulkuneuvoksi piti vaihtaa polkupyörä. Sitten tietysti ETA meni sen mukaan, eli päin peetä. -Niin, turha kai sanoakaan ettei sillä reitillä oikeasti ole pyöräteitä.

Rakkine palautetaan huomenna Prismaan, en kerta kaikkiaan suostu käyttämään tuollaista valmiiksi vanhaa laitetta.

Putkeen meni!

Edit: Laite palautettiin Prismaan ja ystävällinen setä palautti rahat, hienoa toimintaa Porin Prismalta!

Kello soi aamulla 3:30. Pään nosto tyynystä riitti kertomaan sen, ettei aamukasteisille niityille olisi mitään asiaa -verhot nimittäin lepattivat iloisesti tuulessa :@ Vetelin hirsiä kymmeneen saakka ja läksin etsimään reittiä kanoottiretkellä löytämäämme suojaiseen venepoukamaan, missä lenteli kiitettävän paljon vaskikorentoja. Pitihän se arvata ettei niistä kaikista tuhannen pikkuteistä löytynyt mitään sinne päinkään oikeaa, eikä jokaista viitsi koluta pelkästään yleiseen häveliäisyyteen vedoten. Alkoi todellakin tehdä mieli GPS-laitetta, sellaista missä on kunnollinen maastokartta mukana. Turha kait mainitakaan että tuuli oli kohtuullisen heikko..

Töistä tultuani kävin kyselemässä GPS-laitteiden hintoja Partiokaupasta, mutta järkytyin siitä niin paljon, että päätin pakata vyölaukun ja suunnistaa kohti Isonevaa. Oli oivallinen hetki harjoitella priorisointia! Mukaan lähti: Runko, 300/2.8, 18-70/3.5-4.5, monopod, 36mm loitto, 1.7x telejatke, vara-akut, muistikortteja ja hyttystakki. Kamera ja monopod kulkivat olalla, muut roinat vyölaukussa. Reissu oli hyvä ja opettavainen, mäkäräiset ovat läsnä…

Isoneva oli valkoisenaan villoista

Tänään koin ahaa-elämyksen kantapään kautta -harvoin ne mitään muuta kautta tulevatkaan, itsepäinen kun olen. Minulla on lintuharrastajatausta, joten mukana on tietysti kuljetettava kiikareita. Olen sudenkorentoharrastaja, joten haavi on luonnollisesti oltava retkillä mukana. Niin, olen myös luontokuvaaja, joten kamera on välttämättömyys. Kameran kuljettaminen ei tietystikään riitä, vaan mukana on raahattava myös jalustaa.

[AiheestaEksyminen]
Voi sitä harmituksen määrää jos jätän jalustan kotiin, parempi olisi jättää kamerakin samaan syssyyn! Mikään ei harmita enempää kuin keskivertokuva tilanteesta, jossa olisi ollut potentiaalia parempaankin. -Olen vakaasti päättänyt raahata jalustaa mukanani, vaikka se on raskas, painaa olkapäätä ja tarttuu risuihin. Sen kanssa on hankala kuvata nopeasti, mutta se ei oikeastaan haittaa, sillä harvoinpa niistä nopeista tilanteista mitään pysyvämpää syntyy. -Parempi kuvata hitaasti ja tuloksekkaasti kuin pelkällä tuurilla!
[/AiheestaEksyminen]

Mitä tästä kaikesta siis opin? No tietysti sen, etten voi tehdä kaikkea yhtä aikaa! Asioita on priorisoitava, eli turhaa kamaa on tiputettava pois. En voi olla yhtäaikaisesti ornitologi, odonatologi ja valokuvaaja. -Minulla on rajat, en pysty kaikkeen. Tästedes yritän opetella olennaisen näkemisen ja varustautumisen sen mukaan, olenhan ennen kaikkea luontokuvaaja…