Jo jonkin aikaa jatkunut epävakainen sää taittui tänään aurinkoiseksi, mikä oli varsin tervetullut muutos tilanteeseen! Hellelukemiin ei vielä tänään päästy, mutta sekin korjaantunee tulevina päivinä. Illasta näytti tulevan suhteellisen kuvauksellinen, joten pakkasin päiväreppuuni laajakulman, Bugzillan (Sigma 150/2.8 makro), Plampin + heijastimen ja suuntasin kohti Pomarkun Isonevaa. Vaimo ei tällä kertaa jaksanut lähteä mukaan, joten tein reissun yksin.
Olen kuvannut sudenkorentoja pääasiassa 300mm:n telen ja loittorenkaan kanssa, joten puolta lyhyemmän optiikan niukempi työskentelyetäisyys vaatii totuttelua -varsinkin jalustan kanssa! Terävien kuvien tae on yhä jalusta tai (makrojen kuvaamisessa harvoin nähtävät) nopeat suljinajat. Kuvasin sirokeijukorennon vastavaloon, sillä halusin saada taustalle hieman niitä kuuluisia valopalleroita :D Olen tyytyväinen Sigman tuottamaan kuvanlaatuun, oikeastaan erittäin tyytyväinen! Suo oli sirokeijuja lukuunottamatta tyhjä sudareista :(
Nevalla lenteli kohtuullisesti sinisiipiä, muttei juurikaan muita päiväperhosia. -Yksi nokkosperhonen tosin kävi istahtamassa olkapäällä, kuin vanhaa tuttua olisi moikannut. Huomasin sinisiipien tipauttavan itsensä melko herkästi varvikon sekaan, mikäli häiritsin niitä läsnäolollani. Osa kuitenkin pakeni lähestyvää kulkijaa vielä lentäen, vaikka ilta olikin kääntymässä yöksi.
Maisemakuvia ei syntynyt tällä kertaa. Katselin kuitenkin lumoutuneena nevan reunametsää, auringon pukiessa sitä punaiseen vaippaan. Hiljalleen vaipan punerrus siirtyi ylöspäin, yhä ylemmäksi ja ylemmäksi, lopulta kadoten puiden latvojenkin yläpuolelle. Aurinko oli laskenut Isonevalla, minun oli aika lähteä kotiin.