Pohjoista valoa etsimässä

Puolukka kukkii sianpuolukoiden keskellä

Tulipa sitten tuollakin läävässä käytyä ja todettua jo toistamiseen Reitti.org -sivuston ohjeistuksen epätarkkuus :@ “Laavu” on käsitteenä sangen mielenkiintoinen, samoin “nuotiopaikka”. Vaikuttivat enemmänkin nuorison kaljoittelupaikoilta kuin minkään valtakunnan retkeilyreitistön kohteilta! Hiitteenharjun maasto oli kyllä tosi mukava kulkea, sellainen hiekkaharju, rutikuivaa kangasmetsää ja helppoa maastoa. -Ai niin, sokerina pohjalla Reitti.org:in laavun paikka oli pielessä vain 163 metriä, ei lainkaan paha näin nykyajan tekniikkaan peilaten. Hööpäkin laavu ja nuotiopaikka olivat pielessä vain 50 metriä, mutta sen voi antaa anteeksi, sillä Hööpäkissä on sentään oikein luksusmestat!

Niin tulihan siellä Isonevalla kuvattua muutakin kuin maisemaa. Leveälehtikihokki on yksi Isonevan mukavia tuttavuuksia. Lihansyöjinä meillä synkkasi heti, ja poseerauskuvat hoidettiin alta pois ;)

Aina on tilaisuus oppia uutta, en nimittäin ennen eilistä tiennyt kihokin kukkivan! Ohuen ja pitkänhuiskean kukkavarren päässä on muutama hassu nuppu. Täytynee mennä kuvaamaan näitä kukintavaiheessa, olisipa sangen erikoinen näky ainakin luvassa!

Tässä se edellisessä postauksessa kehuttu malli, joka joutui parempiin suihin heti kuvauksen päätteeksi…olisipa ollut vielä kastetta..!

Tämänkertaisen reissumme ajaksi taivas lahjoitti Isonevan ylle kauniin pilviverhon. HDR-kuva.

Jos minun täytyy valita joku eittämätön suosikkipaikka Satakunnasta, niin se on melko varmasti Pomarkun Isoneva. Jälleen kerran iltaretkemme suuntasi sinne, olihan taivaalla lupaavia, kuvauksellisia pilvimuodostelmia ja aurinkokin niitä parhaansa mukaan värjäili punervan sävyisiksi siellä täällä.

-Lenkkihimo vei tänäänkin voiton, poljin keskustasta Mäntyluodon Kalloon, 28,75km ( vaimo haki autolla pois :p ), joten tämä parin ja puolen kilometrin kävely teki terää puutuneelle takamukselle.

Isonevalla sain ehkä ensimmäisen kerran kuvattua edes jollakin tasolla tyydyttävän maisemakuvan, joten tästä on hyvä jatkaa harjoitteluja. Muu aika siellä menikin sitten makron kanssa kykkiessä. -Havaitsimme mm. että leveälehtikihokilla on pitkä ja hoikka kukkavarsi, missä on muutama valkoinen nuppu! Lisäksi löysimme ensimmäisen kypsän hillan -vaimo söi mallin kuvaussession päätteeksi, elämä on joskus rankkaa.

Edit:
Uusi versio Isonevan kuvasta, tämä ei ole HDR, vaan ihan normiprosessilla yhdestä kuvasta RAW-konvertterissa ja Photoshop Elementsissä luotu lopullinen versio. Tykkään tästä ehkä enemmän kuin tuosta HDR-versiosta! Yksi sopii yhteen, toinen toiseen.. Kuva on otettu myöhään illalla, auringon jo laskettua pilviverhon taa.

Harjunpäänjoki. Kuva tehty kahdesta eri valotuksesta yhdistämällä, jotta taivaaseen saatiin sävyjä.

Olen ottanut tavoitteekseni pyöräillä kolmesti viikossa noin tunnin ajan, jotta saan ylläpidettyä peruskuntoani ja jopa hieman kohotettua sitä. -Rasvaprosentin alentaminenkaan ei ole poissuljettu tavoite, mutta se tapahtuu tuossa ihan kylkiäisenä muun nautinnon ohessa. Kahden viikon aikana olen pyöräillyt neljä lenkkiä ja kävellyt 2x 13km, eli tänään vielä pitäisi lenkki käydä heittämässä, jotta pysyisin tavoitteessani. -On muuten aivan ihme juttu, kuinka tuohon touhuun jää niin äkkiä koukkuun! Jos jää joku reissu väliin, niin on aivan hermostunut ja melkein kiukkuinen olo kun ei päässytkään lenkille :D

Eilen tein lyhyen geokätköilijän taipaleeni historiaa, rikoin kymmenen kätköä per päivä -rajapyykin! Hyvä minä :) Illan viimeiset kolme kätköä hain pyörälenkin yhteydessä Ulvilan puolelta, matkaa tuli n. 23km. Samalla harjoittelin hieman maisemakuvausta, mutta kyllä se on sitten vaikeaa… HDR ei toiminut tuossa kuvassa lainkaan, joten tein blendauksen Photoshopissa. -Yhdistin siis kaksi kuvaa yhteen tasomaskien avulla. Toinen kuva oli valotettu taivaan ja toinen maan mukaan. Kun ne kaksi yhdistää, niin saadaan oikein valotettu taivas ja maa.

Pseudo-HDR, eli viisi erilaista valotusta samasta RAW-tiedostosta ja ne yhdistettynä Photomatix-ohjelmalla

Ei mikään viimmeisen päälle kuva, mutta kertonee olennaisen tämän nähtävyyden olemuksesta. Lisää aiheesta täällä.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kertoa tästä nähtävyydestä, vaan valitettavasti vain tekniikasta… Tein nimittäin radikaalin toimenpiteen kalustoni suhteen: 300/2.8 sai lähteä liian suuren kokonsa vuoksi ja tilalle tuli Nikkor 14-24/2.8 laajakulma. Tätä uutukaista testaillessa kävimme rakkaiden ystäviemme kanssa Juseliuksen mausoleumin luona ja sieltä tuli räpsäistyä tämä kuva. Nikkor 14-24/2.8 on mahdollisesti kaikkien aikojen laadukkain laajakulma-zoom mitä on koskaan valmistettu, toivottavasti opin kuvaamaan sen arvon vaatimalla tavalla.

Ei ole mikään salaisuus, etten osaa kuvata maisemia. Toivon saavani tämä objektiivin myötä sellaisen työkalun, mitä voin käyttää jatkossa maisemakuvauksen opetteluun. Kadehdin avoimesti Minna Kinnusen maisemakuvia, myönnän sen :) Toivon myös, että tällä optiikalla voin kuvata myös hieman tähtitaivasta tulevana talvena!