Pohjoista valoa etsimässä

Tänään paistoi aurinko, mikä osaltaan vastustamattomasti houkutteli lomaansa lopettelevan luontokuvaajan ulos sudenkorentojahtiin. Kirjurinluoto oli ensimmäinen etappi.

Tummasyyskorennot ovat kesyjä kuvattavia, ne antavat yleensä lähestyä itseään melko kivuttomasti :-) Huomaan tulleeni jotenkin kapean DOFfin suhteen addiktiksi :P

Elokorento on sen sijaan melkoinen pelkuri omien kokemusteni mukaan! En vieläkään saanut lajista kunnollista kuvaa :( Tai, siis onhan tämä varmasti ihan ok lajikuva, muttei tästä valokuvaksi ole..

Kolmas Sympetrum-suvun edustaja, punasyyskorento. Jälleen kapeaa DOFfia :) Tämä kuvattu Kaarluodossa, mutta sijoitin tähän väliin jottei sarja mene rikki.

Nokkosperhosia oli Kirjurinluodossa pari yksilöä, tässä niistä toinen.

Syö vain marjoja jotka tunnet, eh?

Kaarluodossa oli tänään paljon sisiliskoja, sekä yksi E.Railo. Kiitokset hyvästä juttuseurasta!

On ne vaan söpöjä :-) Näitä kuvatessani yksi melkein kiipesi kädelleni, mutta päätti sittenkin jatkaa matkaansa eteenpäin. Hirvikärpäset sen sijaan asettuivat hiuksiini asumaan kahden yksilön voimin :@ Tiputtivat vielä siipensäkin penteleet, luulivat tietenkin hirveksi -ei taida olla metsään menemistä hirvijahdin aikaan :D

Laittelin tuossa lauantai-illan ratoksi kuvagalleriat uuteen uskoon. Mukana vanhoja klassikoita ja tyylikkäimpiä uutuuksia, eiku hetk.. ;-)

Galleriat on toteutettu Jalbumilla, se on varsin kätevä työkalu tällaiselle puusilmäporopeukalolle, jolla ei ole mitään tyylitajua sivuston suunnitteluun liittyen.

Enjoy.

Loman loppu häämöttää aivan nurkan takana ja olen siitä jo melko lailla kiitollinenkin. Ilmat ovat olleet koko kesän ajan sellaisia, ettei kameran kanssa ole juurikaan tarvinnut ulkoilla. Milloin sataa, milloin tuulee tai on liian aurinkoista; yleensä tuuli on ollut se hankalin osatekijä, mikä on estänyt kuvaamisen. -Lähikuvaamisessahan pienikin tuulenvire on kuin myrsky vesilasissa!

Vuorokausirytmi on pyörähtänyt pahan kerran sekaisin, eli nukkumaan on menty reippaasti puolenyön jälkeen ja sängystä olen kömpinyt ylös vasta puolenpäivän aikoihin. Eilen unta ei tullut lainkaan, joten valvoin koko yön ja suuntasin suoraan Fleiviikin rantaniityille ennen auringonnousua. Säätiedotus lupasi aurinkoista aamua, joten odotukset olivat korkealla. -Mitä vielä, pilvistähän siellä.. :(

Tummasyyskorentoja oli niityllä paljon, mutta ne olivat hämmästyttävän arkoja matalasta lämpötilasta huolimatta. Useat yksilöt tipauttivat itsensä maahan jo ennen kuin ehdin edes suunnitella kuvaamista. Lisäksi hankaluutena oli se, että korennot olivat hyvin alhaalla kasvillisuuden seassa. Tämä tummasyyskorentonaaras oli noin 20cm vedenpinnan yläpuolella ja “mainiosti” kuvattavissa kun upotin jalustan veteen melkein kokonaan (käytin itse kahluuhousuja edellisestä reissusta viisastuneena) ja kurkkailin samalla kulmaetsimeen ja toivoin riittävän tyyntä hetkeä taltioinnin onnistumiseksi. -Gitzo on nyt parvekkeella kuivumassa…

Sirokeijukorentoja oli niityllä yllättävän vähän. Tämä naaras oli ainoa poseeraamaan suostunut, joskin kovahkot tuulenpuuskat haittasivat hennon heinän varassa sinnittelevän otuksen kuvaamista merkittävästi.

Vilukko, tuo kukkasista kaunein ja symmetrisin! Kaste oli pukenut kukkaset kosteaan helmivaippaansa, enää tarvittaisiin vain aurinkoa…

…Bingo! Joskus aurinko sattuu tulemaan esille pilven takaa juuri sopivasti :D Tässä tapauksessa se oli näytillä vajaan minuutin, mutta sain valvomispalkaksi Kuvan!

Mikko soitteli ja pyysi minua retkelle Kokemäenjoen suistoon, suuntana Teemuluoto ja Fleiviiki. No, minullahan on kesäloman viimeinen viikko menossa, joten suostutteluun ei tarvinnut käyttää sen enempää efforttia! Mars matkaan…

Fleiviikin niityiltä löytyi mukavasti tummasyyskorentoja (joita emme saaneet kuvattua) ja sirokeijukorentoja. Yllä koiras ja alla naaras.

Fleiviikistä suuntasimme Teemuluotoon, mistä otin kahden kuvan panoraamamaiseman manuaalitarkenteisella 35mm:n objektiivilla. Kaksi ylempää kuvaa on otettu Bugzillalla (Sigma 150/2.8 macro).

Matarakiitäjän toukka voi olla väritykseltään joko vihreä tai sitten tällainen lähes musta. Tämän kuvan kanssa sain tehdä melko tavalla töitä, sillä täytesalaman heijastukset piti saada jotenkin fiksusti piiloon :/ Pitäisi ostaa sellainen heijastin, minkä saa kiinni vaikka lippalakkiin, niin ei tarvitse salaman kanssa tapella (tai siis oikeastaan sen jälkien siistimisen kanssa)! Olen lopputulokseen kuitenkin sangen tyytyväinen, olisi voinut mennä huonomminkin :-) Huomatkaa jälleen valopallerot ;-)