Pohjoista valoa etsimässä

Joo-o, Lapin loma on nyt onnellisesti ohi ja olemme taas kotona. Oli kyllä hienoa saada lämmittää ulkosaunaa ja katsella saunan eteisestä tyynenä virtaavaa Tornionjokea. -Sori vaan, mutta ei ole Kokemäenjoella mitään sanomista Tornionjoen rinnalla, menkää satakuntalaiset vaikka itse katsomaan!

Hillat olivat kypsiä Lapissa, muutamia tuli retkillä maisteltua (ja todettua ettei niitä voi syödä ilman vaniljajäätelöä..). Vitamiineja, vitamiineja…köh, ptui ja hyi! Mustikka on huomattavasti parempi marja, eikä mikään voita kunnollista mustikkapiirakkaa! -Kokeiles vaikke tehdä lakkapiirakka, sehän on täysin ummehtuneen makuinen koko torttu!

Rovaniemellä tuli sukuloitua, näin nimittäin veljeni ensimmäistä kertaa koskaan! Siskon olin sentään tavannut isäni hautajaisissa kymmenen vuotta sitten… Toivottavasti näistä tapaamisista tulee tapa, oli nimittäin todella mukavaa nähdä omaa lihaa ja verta oikein livenä.

Rovaniemen reissulla kävimme toisessakin kyläpaikassa ja tapasin siellä ihka oikean fretin, eli kotihillerin. -Elukkahan on haisunäädän sukua, jos ette tienneet. No, tervehdimme fretin kanssa toisiamme ja totesimme olevamme uroita molemmat. -Varmuudeksi piskuinen puraisi minua varpaasta suhteemme lujittamiseksi.. :@ Meistä tuli jopa niin hyvät kaverit, että kävimme yhdessä vessassa – tämä ei tosin tapahtunut minun aloitteestani.. Tiedä sitten miksi se alkoi raapia ovea vimmatusti kesken toimituksen :P

Kesämökin pihamaalta löytyi iloksemme pienen pieni lemmikki -kukan halkaisija on 3-4 mm. Koska lemmikinsininen on niin erityinen väri, kuvasin yhteen ruutuun harmaakortin nurkan, jotta sain valkotasapainon säädettyä varmasti kohdalleen. -Huomasin toki, että lemmikkienkin väri vaihtelee yksilöstä riippuen, joten mikä oikeastaan onkaan se oikea lemmikinsininen..?

Huhu löytyy täältä, tiedä sitten miten luotettava tuo on, mutta kyseessähän on joka tapauksessa yleisessä tilauksessa oleva linssipäivitys. Samaa päivitystä tarvitsisivat käytännössä kaikki ruuvitarkenteiset Nikkorit.

Kesäloman ensimmäinen viikko on nyt vietetty ja olo on sangen rentoutunut. Työn paineet ovat hellittäneet mukavasti ja sielu on virvoittunut lasten ja muiden rakkaiden seurasta. Sudenkorentojen perässä on koluttu joen rantaa rajan molemmin puolin, sekä käyty tutkimassa yhtä riipiä. Lajistoa on sangen vähänlaisesti, mutta silti mukavasti. Kuvaaminen on ollut toissijaista toimintaa, en ole panostanut siihen määrällisesti paljoakaan. -Silloin kun jotain kuvaamisen arvoista on eteen tullut, olen käyttänyt aikaa kohteen kimpussa ehkä hivenen tavallista kauemmin.

Rantakukka on todellinen rantojen kaunistus ja yksi lempikukkiani! Kuva ei tee sen kauneudelle lähellekään oikeutta, onpahan muisto tästä kesästä ja kesäillan valosta -oikeasta pohjoisesta valosta :)

En tiedä tämän pienen kukkasen nimeä, mutta väliäkös sillä, olemme silti vanhoja tuttuja jo lapsuudesta. Tämä kasvaa usein pihoilla nurmikon seassa. -Tämäkin yksilö on kuvattu vanhan ladon edustalta kesämökin pihalta.

Kurjenjalka on täällä yhä täydessä kukassa, Porin kanta kukki jo aiemmin kesällä. -Tiedä sitten onko kyseessä vain eri yksilöiden eriaikainen kukinta vai jokin muu ilmiö. Jos joku tietää, niin kertokoon ja sivistäköön minua.

Tämän vuoden kesälomavuoro sijoittui elokuulle, mikä ei sinällään ole lainkaan inhottavaa. -Elokuussahan ovat usein kesän kauneimmat ilmat, ainakin illat ovat dramaattisten auringonlaskujen aikaa.

Nyt majailemme Tornionjoen rannalla olevassa kesämökissä muksujen kanssa. Ohjelmassa on kalastusta ja sudenkorentoja (frisbeenheittoakin oli, mutta tyttö nakkasi renkaan vahingossa väylään..). Ilmat ovat olleet kovin vaihtelevia, samoin nettiyhteyden laatu :@ Ei näitä mokkuloita meikäläisen kokemuksella voi kenellekään suositella, ei todellakaan -ei ainakaan Lapissa!

Kuvaamiseen ymmärrettävästi ei pysty käyttämään aikaa paljoakaan, mutta jotain on sentään kortille tarttunut. Löysin yksiä lempikukkiani, puna-ailakkeja, vielä kukassa! Onnekseni valo oli kaunista ja pieni (lude?) öttiäinenkin asettui sopivasti terälehdelle poseeraamaan. -Ei se määrä, vaan se laatu :-)