Pohjoista valoa etsimässä

Huh, nyt hieman mietityttää: Ollako rehellinen vai silittelevä tämän aran aiheen tiimoilta… No, katsotaan mitä tästä tulee ja mietitään sitten uudelleen :o)

Minä olen jo monina, monina vuosina odottanut VLK-kisan finalistien julkistusta kuin kuuta nousevaa. Viime vuosina meillä on ollut kunnia saada ylin tuomio ulkomaisilta päätuomareilta, mutta tänä vuonna valinnan suorittivat kotimaiset voimat. Edellisen kerran kun meillä oli vastaavanlainen tilanne, se herätti melko suuren keskustelun alan harrastajien (ja osin ammattilaistenkin) keskuudessa. Muistan vieläkin viime vuoden ihastelun kun avasin finalistikuvat näytölleni. Wow, se oli hieno setti, ja ne kuvat myös menestyivät kansainvälisesti, kuten jo aiemmin kirjoitin.

Tänään sähköpostiin tulla tupsahti ilmoitus finalistien julkistamisesta. Riensin avaamaan linkin ja odotin näkeväni jälleen jotain ainutlaatuista – ja niin totta vie näinkin :@ Nuorten sarjojen kuvat vievät minun ääneni, muiden sijoittumista näin korkealle en yksinkertaisesti voi käsittää, anteeksi vain.

Pystykorvaisessa käärmekuvassa on mielestäni toimivin sommittelu. Koiran suu on jossain kultaisessa leikkauksessa ja kärmes tekee diagonaalia nurkasta kohti kuva-alan keskustaa.

Missä on valo? No, maisemakuvassa se on värinä, mutta muuten en ymmärrä valintaa. Kasvikuvassa on vastavaloa, mikä normaalisti saa sydämeni sykkimään, muttei nyt. Rytmiä ja toistuvuuttakin kasvikuvassa on, mutta ei… Nisäkäskuvan tausta on luonnottoman blurri, missä on terävyysalueen raja ruohikossa ja tiessä?!? Blurraten saatu sileäksi, liian raju kohinanpoisto?

Edit: Nisäkässarjan voittaja on toisaalla kommentoinut tuota blurrausepäilyä. Kysymys ei ole liiallisesta manipuloinnista, vaan tiedoston pienentämisen yhteyteen liittyvistä toimista, joiden vuoksi kuva on kärsinyt kohtuuttomasti. Asiasta on lisäksi tulossa laajempi artikkeli Luontokuva-lehteen. /Edit

No entä sitten hittituote linnut? Taistelevat metso…hetkinen…korpimetsot sittenkin. Ahaa, harvinaisuuskerroin on iskenyt tässä kohtaa! Suomessahan menestyy kisoissa kun kuvaa harvinaisesta linnusta (tai risteymästä) keskinkertaisen kuvan. Hitto vie! Tuollaisesta on päästävä jo pikku hiljaa eroon! Hieno kuva harakasta on aivan yhtä arvokas kuin hieno kuva jostain pitkänokkakurppaviklosta! Linnun tai tapahtuman (tai yleensäkään kohteen) harvinaisuudella ei saisi olla mitään tekemistä näissä asioissa, se ei saisi vaikuttaa tuomarointiin yhtään!

Puuh, jopas helpotti. Jutussa oleva kritiikki ei ole tarkoitettu kuvaajille, jos joillekin, niin tuomareille.

Pulinat pois, tuomaristo on puhunut. Onnea voittajille!

Aamu valkeni tänään harmaana ja tuuli yltyi iltapäivällä kohtuulliseksi. Huomiselle on luvattu navakkaa tuulta, jopa 15m/s, joten luvassa on mahdollisuus tyrskykuviin. -Tiedä sitten miten ja millaiseksi huominen muodostuu!

Askartelin päivällä valoteltan pienten esineiden kuvaamista varten. Täysin omaksi ilokseni tuon tein, ei sillä varsinaisesti mitään käyttöä tule olemaan :)) Tarvikkeet: Noin 50cm kanttiinsa oleva pahvilaatikko, valkoista kartonkia, leivinpaperia ja teippiä. Työkalut: Pitkä viivain, mattoveitsi, kynä. Laatikko teipataan tukevasti kasaan ja sen kattoon ja kolmeen seinään leikataan reiät. Etuovi jätetään avoimeksi, muut reiät peitetään leivinpaperilla. Kartonki viritetään laatikon sisään siten, että se muodostaa tasaisesti nousevan alustan takaseinää vasten. Kuvaamisessa käytetään kolmea valoa: Ylhäälle ja molemmille sivuille omansa. Alla räpsy yhdellä valolla toteutettuna, vinjetti lisätty käsittelyssä.

DIY valoteltan testailua

Päivän askarteluannoksen saatuani pakkasin repun ja suuntasin Lampinkoskelle kuvaamaan vettä ja kiviä. Kova tuuli teki mukavaa pehmeyttä liikkuviin osiin, kiinteiden kappaleiden seisoessa edelleen järkkymättä paikoillaan.

Lampinkoski 1

Kauniisti soljuvilla puroilla ei välttämättä ole mitään tekemistä kauniisti kuvaan piirtyvien purojen kanssa, joten kaikkea kannattaa kokeilla ja kuvata. -Koskaan ei oikeastaan tiedä mitä kennolle tarttuu! Mitään ihmeellistä ei tämä päivä tuonut tullessaan, mutta sainpahan raitista ilmaa ja kokemusta!

Lampinkoski 2

Joskus ihmetyttää se sattumien summa, mitä elämässä kohtaa :D Kun on työviikko, niin eiköhän syksyllä ja keväällä paistaa aurinko komeasti juuri niinä päivinä, jolloin olen töissä. Vapaa-ajalla on sitten yleensä pilvistä :P Joskus suoraan sanottuna tuo tilanne ketuttaa aika raskaasti! Asioissa on kuitenkin aina kääntöpuolensa ja vähintäänkin toinen katsantokanta… Ai niin, kesällä kun on lomaa, niin sää on usein kuvauskelvotonta!

Jos minulla ei ole työtä, niin minulla on ylenmäärin aikaa valokuvaamiseen ja muihin harrasteisiin. -Näin sitä kovin helposti ajattelee työssä ollessaan. Kuitenkin, koska olen kokenut pitkääkin työttömyyttä, tiedän (en siis välttämättä aina tunne näin) asian olevan kaikkea muuta kuin tätä. Työttömyyden alussa ihminen voi olla virtaa täynnä ja tehdä kaikenlaisia asioita aivan käsittämättömällä tarmolla. Ajan kanssa tuo “kuherruskuukausi” kuitenkin loppuu ja ihminen usein passivoituu ja saa jopa vähemmän aikaan kuin työssä ollessaan. Ikuinen dilemma, mutta työnteko ja työpaikka on loppujen lopuksi kuitenkin siunaus ihmiselle. Ilman työtä ei osaa arvostaa vapaa-aikaa; ilman työtä ei ole varaa harrastaa; ilman työtä ei ole selvää päivärytmiä -ainakaan minulla. Toki aina on poikkeuksia, mutta näin minä olen asian kokenut.

Leväkivi

Työstä onkin sitten hyvä liukua suoraan vapaa-aikaan! Eilen lähdimme Mikon kanssa Kuuminaistenniemeen auringonlaskua kyttäämään. Kohtalainen tuulenvire kuitenkin kariutti suunnitelmamme ja saimme tyytyä vain katselemaan -kuvia ei juurikaan saatu. Pomppu: Niemessä oli mukavasti rastaita paikalla! Näimme ja kuulimme räkätti-, punakylki-, laulu-, musta- ja kulorastaita. Toisin kuin edellisellä reissullani, emme tällä kertaa nähneet vihreää väläystä.

Meriveden korkeus on ollut -30cm tuntumassa jo pitkään, joten rannoilla on ollut keskimääräistä enemmän levää ja hauruakin jonkin verran. Eilisellä reissulla löysimme myös kolme palaa hohkakiveä.

Kuvauksen kannalta reissu meni lähinnä puoliharmaiden suotimien kanssa leikkimiseksi :D

Tänään ohjelmassa oli auringonlaskun metsästys ja suuntana Meri-Pori, tarkemmin eriteltynä Mäntyluoto. Vaimo lähti mukaan tällä kertaa, joten viihtyvyysmomentti oli kunnossa ;) Ensimmäinen pysähdys oli Koirarannalla, mutta se oli tyhjää täynnä, edes meduusoita ei enää ollut. Suuntasimmekin seuraavaksi Kalloon, missä käännyimme heti yhdystien jälkeen vasemmalle ja suuntasimme rantaan.

Laskeva aurinko antoi punaista väriään kitsastelematta…

Mäntyluoto 1

…mutta mereltä hiipivä, auringon peittävä usva vei kaikki värit pois…

Mäntyluoto 2

Kuvat ovat luomua, edes polarisaatiosuodinta ei ole käytetty. -Vääristymät kuitenkin korjattu ja horisontti oikaistu!

Lounais-Suomen Ympäristökeskus kertoo sivullaan Kuuminaistenniemestä niin asiallisesti, etten edes yritä lisätä siihen mitään! Asiateksti löytyy siis täältä.

Kävin paikalla tsekkaamassa auringonlaskun ja hieman kuvausopissakin. Muistan lukeneeni laskevan auringon viime säteiden aikaansaamasta vihreästä väläyksestä, joten nyt, ensimmäistä kertaa eläessäni, katselin auringonlaskua sillä silmällä. Kun aurinko painui horisontin taa, viimeisenä näkyi, toden totta, se vihreä väläys! Koko taivaanranta ei muuttunut vihreäksi, vain auringon viimeinen näkyvä osa -ja sekin vain häviävän pieneksi hetkeksi. Kaunista.

Kuuminaistenniemi

Kuuminaistenniemi

Auringonlasku Kuuminaistenniemessä