Pohjoista valoa etsimässä

Kynäsjoella

Joskus nöösinä tuli sidottua paljonkin perhoja, mutten oikeastaan ikinä oppinut tykkäämään streamereista saatika niillä kalastamisesta. Keskityin vain pikkuperhoihin ja opin sitomaan niitä kohtuullisen näppärästi. Nyt, aloitettuani kalastusharrastuksen uudelleen, minulle tuli tarve sitoa myös hieman isompia perhoja -isompien kalojen toivossa toki :P Sutaisin kasaan parikymmentä viritelmää ja kävin eilen koeuittamassa niitä Arantilankoskella Nakkilassa. Ykkösen niskalta sain heti kättelyssä alamittaisen taimenen, joten ihan syteen ei malli ilmeisesti mennyt :) Omin käsin tehdyllä ja itse suunnitellulla perholla kun saa kalan, niin se tuntuu kyllä kieltämättä hyvältä! Huomasin yksihaaraisiin koukkuihin sidotuissa perhoissa pienen ongelman: Ne eivät oikein tahtoneet upota. -Kaksihaaraisissa koukuissa olevat mallit toimivat moitteetta. Sidoin sitten illalla muutaman lyijylangalla painotetun version tosi toimia odottelemaan.

Tänään suuntasimme Antin kanssa Pomarkkuun, Kynäsjoelle. Olimme liikkeellä heti kahdeksan jälkeen ja saimme molemmat yhden kirjolohen heti kalastusalueen alkuosasta. Antti kalasteli siinä kohtaa uistimella ja minä oheisen kuvan perholla, joka oli suhteellisen tuhdisti painotettu. Kynäsjoen pinta oli korkeammalla kuin kertaakaan aikaisemmilla käynneillämme ja paikka paikoin koskiosuuksilla oli suorastaan häiritsevä meteli..yritä siinä nyt rauhoittua kun luonto murisee ympärillä :P

Vaihdoin perhokelalle uuden siiman: Kutosluokan Vision Attack intermediate läpinäkyvänä versiona. Huonona puolena mainittakoon siiman huono näkyvyys heittäjän suuntaan ja hyvänä puolena siiman heikko näkyvyys kalan suuntaan :P Heittopituus kasvoi siiman vaihdon myötä selvästi, ei nyt mitenkään järjettömästi, mutta jonkin verran kuitenkin. Jos tässä muutaman ajan harjoittelee, niin eiköhän tuonkin metkut tule hiljalleen tutuiksi.

Tänään saatiin täällä lännessä nauttia kohtuullisen hyvästä kelistä. Ei pahasti tuullut ja aurinkokin paistoi suuren osan päivästä. Työkaverit Antti ja Mikko olivat menneet kalastamaan Nakkilan koskille jo aamusta ja sain sieltä lupaavia tilannetiedotuksia. Koukkuun oli käynyt yksi syötävän kokoinen kirjolohi ja vajaa kymmenkunta alamittaista taimenta. Kävelin rauhattomana kotosalla ja mietin, menisinkö koskelle vai en. -Syynä empimiseen oli eilinen lämmönnousu, joka enteili flunssaa tai ainakin kuumetta. Mittasin kuitenkin kuumeen ja normilämpöjen myötä, vielä aikani mietittyäni, päätin lähteä koskelle. Kaverit pitivät pientä lepohetkeä ja lupasivat tulla kolmen-neljän välillä uudelle kierrokselle.

Kävin ostamassa luvat Nakkilan ST1:ltä ja ajoin siitä sitten Arantilankoskelle. Siiman päähän pistin “Närväsen erikoisen”, samanlaisen sinisen vaapun, millä viime reissulla sain ensimmäisellä heitolla kalan. Tällä kertaa ei kuitenkaan käynyt samoin, vaan sain heitellä ihan rauhassa kotvan aikaa. Alennuskorista löytämäni Rapala vaikutti uivan hyvin, mutta jäi sitten lopulta tukevasti pohjaan. Tuloksettoman vaappujen heittelyn jälkeen kokeilin pientä Blue Foxin lusikkaa ja Kuusamon Räsästä. Siirryin hiljalleen koskenniskalta kohti siltaa ja pysähdyin usein heittelemään muutamia, jokea viuhkamaisesti haravoivia heittoja. Siltaa lähestyessäni sain Räsäsellä pienen taimenen ihan rantavedestä. Sain koukut helposti irti ja kala pääsi takaisin omaan elementtiinsä. Tuntui hyvältä saada ensimmäinen tärppi, tiesin ettei uistinvalinta ole ihan pielessä.

Heittelin pitkiä heittoja keskelle koskea ja sitten yhtäkkiä siiman päässä tuntui jotain raskasta, vapa taipui ja jarru parahti lupaavasti! Kala lähti viemään uistinta vakuuttavan tuntuisesti ulommas, muttei kuitenkaan ollut mikään ylivirkeä tapaus. Säätelin jarrun tehoa hieman löysemmälle, koska kala ei varsinaisesti enää hetken kuluttua saanut räikkää soimaan ja pelkäsin sen irtoavan tästä syystä. Shakespearen vapa suoriutui väsytyksestä kunnialla, vaikkakin taipui melko rankasti aika ajoin! Peruutin varovasti haavin luokse muutaman metrin päähän ja nappasin sen kainalooni. Jatkoin väsyttämistä ja sain hilattua kalan lähemmäksi rantaa..se oli iso, isompi kuin olin ajatellutkaan! Miten ihmeessä tuon saisi haaviin ongelmitta.. Ylivilkkaisiin kirjolohiin tottuneena pelkäsin kalan ottavan hillittömän spurtin takaisin virtaan minut huomattuaan, mutta tämä tummahko taimen tyytyi vain hieman pyörähtelemään paikallaan. Sain kalan haavittua helposti, heti ensimmäisellä yrittämällä -joskus on onni myötä :)

Taimen ja ottiviehe

Kuvan uistin jäi sitten myöhemmin Tyninkoskella pohjaan, muutaman muun lisäksi..täytyy käydä täydentämässä varastoja jossain vaiheessa ennen seuraavaa reissua.

Naamalla on jostain syystä virne ;)

Tämä on suurin taimen mitä olen tähän saakka saanut, toivottavasti se myös maistuu hyvältä :)

4kg, 70cm

Tällaisesta taimenesta sai jo aika mukavan kokoiset fileet ja niiden leikkaaminen oli huomattavasti helpompaa kuin pienten kalojen tapauksessa. Ei se saalis, vaan se matka rannalle..

Lauantaina nousin jo kello kuusi. Vaimo ja anoppi piti viedä linja-autoasemalle puoli kahdeksaksi ja sen jälkeen poimia Antti mukaan Ulvilasta ja suunnata Nakkilaan kalastamaan punalihaista. -Aloituspaikkana Arantilankoski. Perjantaina kävin Närväseltä ostamassa pari ottiviehettä. Yhden mukaan tarttuneen, ilmeisesti jonkin pienen pajan, sinisen vaapun kehuttiin olevan hyvä Nakkilan koskilla. Ensimmäiseksi vieheeksi valitsin juuri tämän vaapun ja heitin ensimmäisen heittoni jo kauempaa rannalta, jottei tule pelotettua mahdollisia rantakaloja varomattomalla tömistelyllä. No, taimenhan siinä rannassa oli, otti kiinni heti ekalla heitolla! -Alamittaisena se sai palata kasvamaan jokeen, tavataan muutaman vuoden kuluttua uudelleen ;)

Arantilankoski

Sininen vaappu olikin todella ottava peli, muutaman heiton jälkeen toinen kala tarrasi kiinni, mutta pääsi karkuun. Sitten vaapun koukut tarttuivat toisiinsa kiinni ja huomasin hienoisen valmistusvian tämän osalta. -Ehkä pienemmät koukut eteen voisivat korjata tilanteen, pitänee antaa palautetta kun seuraavan kerran käyn Närväsellä. Tukevin tärppi oli sitten Arantilankosken uppotukki tai kivi tuon vieheen osalta, ei irronnut ampumallakaan, siima piti vetää poikki :( Antti tartutti komean kirjolohen ja se saatiin haavittua ylöskin, onneksi tuli suolaa mukaan.

Palatessamme autolle, huomio kiinnittyi parkkialueella seisovaan “rumaan” Alhospeyn autoon. Kevin Rowland siellä esitteli käsityönä valmistettuja bambuisia perhovapojaan -olivat muuten ensiluokkaista työtä! Jos sattuu rakastamaan kauniisti valmistettuja käyttöesineitä, niin näistä vavoista kannattaa pysyä kaukana…ellei ole valmistautunut hankkimaan sellaista :))

Arantilankoskelta siirryimme Tyninkoskelle, joka on voimakasvirtainen ja leveä kohta Kokemäenjoessa. -Pari jannua olikin kahlaamassa kainaloitaan myöten virrassa, ilmeisesti lohien perässä. Antti veti koskelta ylös kolme alamittaista taimenta, minä jäin lähes ilman tärppejä. -Huomasin sinisten uistinten puuttuvan pakistani (joitakin haukilusikoita lukuunottamatta) lähes täysin, ja niitä olisi tuossa paikassa tarvittu. Kävinkin sitten päivän päätteeksi ostamassa pari sinistä peltiä ja yhden Jesse-vaapun. Tyninkoski on hankala paikka kalastaa ilman kahluuvälineitä, sillä ranta on melkein pelkkää liukasta savimaata. -Savisuus antaa myös vedelle harmaahkon värin tuossa kohdassa.

Ruskilankoski oli sitten Nakkilan koskista viimeinen meidän kalastuspäivämme osalta. Kalastus alueella oli mukavan leppoisaa ja helppoa, koskiosuus vain on valitettavan lyhyt. Veneellähän nuo kaikki olisivat mukavasti saavutettavissa, mutta se ei oikein ole optio tällä hetkellä :) Saalista emme näiltä viimeisiltä koskilta saaneet, mutta päivä oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut!

Iltapäivällä päätin suunnata vielä Meri-Poriin kokeilemaan jigikalastusta. Oodeen sillan kupeesta sainkin sitten pari ahventa koukutettua, ensimmäiset jigillä saamani kalat :)

Jigiahven

Reissun kuviin en ole lainkaan tyytyväinen teknisesti, pieni pokkarini suoltaa aivan tolkutonta kuraa ulos :( Antakaa minulle kinokokoisella, maksimissaan 12 Megapikselin kennolla varustettu kiinteäobjektiivinen pokkari tyyliin Minox, Konica Hexar tms. Linssiksi mielellään 35/2 ;) En minä paljoa pyydä..minua on helppo miellyttää! -Soveltuukohan tuo nykyinen Canon-pokkari verkonpainoksi..vai pitääkö tässä ihan oikeasti kantaa järkkäriä mukanaan tuonne rannoille :(