Kuuminaistenniemi
Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa ja sen kunniaksi teimme Mikon kanssa retken Kuuminaistenniemeen. Matkalla havaitsimme joitakin pieniä tiaisparvia, lajeina lähinnä tinttejä ja hippiäisiä. -Niemen kärjessä oli myös yksi vihervarpunen, muutoin todella vaisua.
Merivesi oli käynyt melko korkealla ja kasannut komeita hauruvalleja niemeen. -Olivat vain hyväkkäät melkoisen niljakkaita kävellä! Kuvassa oleva valli oli parhaimmillaan noin puoli metriä korkea.
Teimme nuotion ajopuista, paistoimme makkarat ja joimme jouluiset kaffet (joku iänvanha joulukahvipussi sattui kaapista käteen ja osoittautui hyväksi, maltilliseksi sekoitukseksi!). Harvoin on nuotiomakkara maistunut yhtä hyvältä kuin tänään! Joku sinnikko perhokalastaja jahtasi tyrskytaimenia aallokossa kahlaten, oli melkoisen hienon näköistä katseltavaa..pitänee itsekin joskus ottaa ja käydä katsastamassa paikan kalastusmahdollisuudet :)
Metsän kuvaaminen on vaikeaa, grrrr.. Ei saisi olla liikaa tavaraa, ei myöskään liian vähää -yritä nyt sitten löytää sellainen kuvauksellinen metsänpohja :/ Tänäänkin valo oli todella hienoa, mutta ei sitä vain saanut kuviin vangittua sellaisena kuin sen näin. Jotenkin kuvassa kaikki latistuu, mutta onneksi on muistot tallella hyvästä retkestä!




Hyvä että joku sai käytettyä tämän harvinaisen valoilmiön hyväkseen! Minä satsasin auringonlaskuun ja tottakai kävi niin että lännestä päin nousi pilvet sopivasti just iltapäivällä joten se siitä sitten. Kävin kuitenkin kävelyllä siltä varalta että pilviin tulisi auringonmentävä aukko, no such luck, mutta siinä kävellessä ajattelin että miten älyttömän väritön luonto on tähän aikaan vuodesta. Maahan pudonneet lehdetkin ovat jo mädäntyneet ruskeaksi mössöksi. Mutta jos se aurinko suostuu paistamaan… niin ihmeesti sitä väriä kuitenkin löytyy, kuten näistä kuvistasi näkyy. :)
Metsäkuva on paras. :)
“Täällä voisi hyvällä tuurilla nähdä myöhäisiä kahlaajia”
Jonkun verran ootte myöhästynyt… joku rantakivikkokahlaaja siitä on selvästi jäljistä päätellen mennyt!
-Janne