Pohjoista valoa etsimässä

Lyhyt versio: On!

Pitempi alkaa tästä:

Tutustuin kyseiseen tuotteeseen ensimmäisen kerran viime kesänä, hankittuani Garmin Colorado 300 GPS-laitteen. Suomalaisten geokätköilijöiden luottokauppa Kiven alla Oy mainosti invisible SHIELD -tuotteita vakuuttavalla tavalla, ja koska hintakaan ei ollut paha, uskaltauduin tilaamaan suojakalvon gepsiäni varten. Kalvon asennus oli helppoa, mutta siitä huolimatta onnistuin kämmäämään jotain, sillä kalvon vasen yläreuna jäi hieman koholleen ja sen alle jäi pieniä, sinnikkäitä kuplia. En antanut tämän masentaa itseäni, koska kyseessä oli selkeästi käyttäjän virhe.

Tilasin tuotteen myös matkapuhelintani ja D300-järjestelmäkameraani varten. -Samalla uusin myös gepsin suojan, sillä nurkan lörpsöttäminen häiritsi minua sen verran paljon, että päätin uusia senkin samalla kertaa. Kiitokset Harrille hyvästä palvelusta jokaisella tilauskerralla!

Gepsin näytön kalvo oli helppo poistaa, se irtosi ihan nurkasta repäisemällä. Uusissa kalvopaketeissa oli mukana noin kolminkertainen määrä asennuksessa tarvittavaa nestettä, joten ilmeisesti tuotekehitys toimii kohtuullisesti. Uusi kalvo asentui paikoilleen virheettömästi, vaikka työskentelytapa pysyi täsmälleen samana kuin ensimmäisen asennuksen aikana. -Uskoni omaan asennusvirheeseeni alkoi horjua ja tuotteen laatuvaihteluun lisääntyä…

Asensin seuraavat kalvot Nokian E90 -matkapuhelimeen, mutta se oli kyllä melkoista sirkusta. -Ainoastaan sisänäytön kalvo meni paikalleen kuten elokuvissa, muut hieman sinne ja tänne. (Tulkitsin tilanteen jo tässä vaiheessa niin, että vanhemmat tuotantoerät, missä oli mukana pieni pullo asennusnestettä, olivat heikompilaatuisia kuin uudemmat.)

D300 otti sitten suojakalvon vastaan täysin ongelmitta (uusi tuotantoerä), asennus oli helppoa ja mutkatonta. Kameran vakiomallisen suojan ongelmana oli se, että sen ja LCD:n väliin meni helposti pölyä. Sen poistaminen oli melkoisen tuskastuttavaa ja joskus melkein raivostuttavaa! Kokeiles vaikka ryynätä kaluston kanssa siitepölyä pilveilevässä metsässä tai heinikossa, niin tiedät mistä puhun..

Suojakalvon käyttöä on takana eri laitteissa jo riittävän pitkä aika, jotta voin tuoda ilmi omia kokemuksiani. Tässä muutamia pointteja:

• Laatu vaihteli vanhojen ja uudempien erien kesken oman kokemukseni mukaan aivan selkeästi, uudemmat erät parempia kuin vanhat
• Asennus on helppoa ja vaivatonta uudemman erän kalvojen kanssa, vanhoissa voi tulla vaikeuksia
• Kameran LCD-näytön suoja vaikuttaisi ottavan hieman itseensä nenärasvasta (nenän kosketuksesta kalvo vaikuttaisi hieman pehmenevän tai turpoavan), mutta toistaiseksi kalvo on pysynyt paikoillaan täydellisesti
• Kalvo pitää sen minkä lupaa, se suojaa kohdettaan juuri niin täydellisesti kuin tuotteen valmistaja lupaa
• Kameran LCD-näytöstä näkee läpi ilman ongelmia ja se on silti suojattu naarmuja vastaan

Voin vilpittömästi suositella invisible SHIELD -suojakalvoa suojaamaan digitaalisen järjestelmäkamerasi näyttöä! Suomessa kalvoja myy ainakin Kiven alla Oy.

Materialismi, tuo kavala pieni tai iso perkele, joka vainoaa meitä jokaista, on vaivannut minua jo pari viikkoa erittäin kiusallisesti. Suomen valtio päätti armeliaisuudessaan suoda minulle hieman veronpalautuksia, joten heikko mieleni alkoi heti askarrella erinäisten “tarpeellisten” hankintojen parissa.

“Kamerarungon voisi päivittää, eiks jee? Tuo kinokoon kennolla varustettu D700 olisi erittäin houkutteleva vaihtoehto, päivitä siihen, niin lupaan jättää sinut rauhaan seuraavaan tilipäivään saakka!”

-Vitsi että on muuten hyvä tarjous! Tuossa kaupassa tulisi lisää mahdollisuuksia hämärässä kuvaamiseen, lisää laajuutta kuvakulmiin, kätevyyttä käyttöön jne. Hienoa, eikö totta..? Ei ehkä kuitenkaan…koska:

Sen mitä laajakulmapäässä saavuttaa, sen telepäässä menettää! Laajakulmat ovat FX-kennolla oikeasti laajakulmia, mutta telet ovat vain puuhastelijoiden ja wannabe-lintukuvaajien turhia nillityksiä. Menettäisin kaiken sen ulottuvuuden, mitä DX-kennolla varustettu D300-runko minulle tarjoaa. Makrokuvaaja-minäni täytyisi hiipiä lähemmäksi kohdetta, lintukuvaaja-minäni turhautuisi kuten se kuuluisa rannalla ruikuttaja. Maisemakuvaaja-minäni miettisi, miten ihmeessä 14-24/2.8 Nikkor oikein toimii suotimien kanssa, jne. Melko huono kauppa, sanon minä, koska joutuisin luopumaan nykyisestä rungostani rahoittaakseni uuden. Sorry…

“Voisit ostaa viimeinkin sen Sigman 500/4.5 -objektiivin, mistä olet jo pitkään haaveillut!”

Joo, toki voisin ostaa, mutta siihen eivät pelkät veronpalautukset riittäisikään…joutuisin vinguttamaan Visaa vielä lisäksi, mistä koituisi täysin turhia korkomenoja ja kaikki se olisi normaalista elämisestä poissa. Ei kiitos. -Tosin, se oli hyvä yritys se…

“No hitto, osta sitten uusi näyttö kuvankäsittelyä varten!”

Joo-o, tämä on melko tuhoontuomittu yritys, sori vaan. Kunnollinen näyttö maksaa toista tuhatta euroa, ja mitä sillä loppujen lopuksi saavuttaa? Mistä tietää että tämä näyttö on nyt “se” näyttö? Jos ei kuvaa ammatikseen, niin kohtuullisella laajakuvanäytöllä käsittelee kyllä kuvansa ihan riittävän laadukkaasti. Paranisivatko kuvat uuden näytön hankkimisella? -No varmastikaan eivät :P

“Osta Photoshop CS4, kun saat kunnon ohjelman, niin kuvasi heräävät uuteen eloon!”

Tähän en viitsi edes kommentoida, on niin suolesta koko juttu :D

Mitä olen tästä oppinut? No, ensinnäkin: Rahan (ja tavaran) himo on kaiken pahan alku ja juuri. -Erittäin viisaasti sanottu ja erittäin totta! Toisekseen (nyt lainaan Raamattua): Ja hän sanoi heille: “Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi”. Oltiin Raamatusta ja Jumalasta sitten mitä mieltä tahansa, niin tämä on kyllä taivahan tosi asia! Valokuvaamiseen ja erityisesti luontokuvaamiseen tämän voisi kiteyttää jotenkin seuraavasti: “Ei niillä välineillä mitään saavuteta, vaikka ne kenties helpottavatkin työtä tietyissä asioissa. Näkökyky, sisäinen palo ja asialle omistautuminen ratkaisevat.”

Huh, nyt hieman mietityttää: Ollako rehellinen vai silittelevä tämän aran aiheen tiimoilta… No, katsotaan mitä tästä tulee ja mietitään sitten uudelleen :o)

Minä olen jo monina, monina vuosina odottanut VLK-kisan finalistien julkistusta kuin kuuta nousevaa. Viime vuosina meillä on ollut kunnia saada ylin tuomio ulkomaisilta päätuomareilta, mutta tänä vuonna valinnan suorittivat kotimaiset voimat. Edellisen kerran kun meillä oli vastaavanlainen tilanne, se herätti melko suuren keskustelun alan harrastajien (ja osin ammattilaistenkin) keskuudessa. Muistan vieläkin viime vuoden ihastelun kun avasin finalistikuvat näytölleni. Wow, se oli hieno setti, ja ne kuvat myös menestyivät kansainvälisesti, kuten jo aiemmin kirjoitin.

Tänään sähköpostiin tulla tupsahti ilmoitus finalistien julkistamisesta. Riensin avaamaan linkin ja odotin näkeväni jälleen jotain ainutlaatuista – ja niin totta vie näinkin :@ Nuorten sarjojen kuvat vievät minun ääneni, muiden sijoittumista näin korkealle en yksinkertaisesti voi käsittää, anteeksi vain.

Pystykorvaisessa käärmekuvassa on mielestäni toimivin sommittelu. Koiran suu on jossain kultaisessa leikkauksessa ja kärmes tekee diagonaalia nurkasta kohti kuva-alan keskustaa.

Missä on valo? No, maisemakuvassa se on värinä, mutta muuten en ymmärrä valintaa. Kasvikuvassa on vastavaloa, mikä normaalisti saa sydämeni sykkimään, muttei nyt. Rytmiä ja toistuvuuttakin kasvikuvassa on, mutta ei… Nisäkäskuvan tausta on luonnottoman blurri, missä on terävyysalueen raja ruohikossa ja tiessä?!? Blurraten saatu sileäksi, liian raju kohinanpoisto?

Edit: Nisäkässarjan voittaja on toisaalla kommentoinut tuota blurrausepäilyä. Kysymys ei ole liiallisesta manipuloinnista, vaan tiedoston pienentämisen yhteyteen liittyvistä toimista, joiden vuoksi kuva on kärsinyt kohtuuttomasti. Asiasta on lisäksi tulossa laajempi artikkeli Luontokuva-lehteen. /Edit

No entä sitten hittituote linnut? Taistelevat metso…hetkinen…korpimetsot sittenkin. Ahaa, harvinaisuuskerroin on iskenyt tässä kohtaa! Suomessahan menestyy kisoissa kun kuvaa harvinaisesta linnusta (tai risteymästä) keskinkertaisen kuvan. Hitto vie! Tuollaisesta on päästävä jo pikku hiljaa eroon! Hieno kuva harakasta on aivan yhtä arvokas kuin hieno kuva jostain pitkänokkakurppaviklosta! Linnun tai tapahtuman (tai yleensäkään kohteen) harvinaisuudella ei saisi olla mitään tekemistä näissä asioissa, se ei saisi vaikuttaa tuomarointiin yhtään!

Puuh, jopas helpotti. Jutussa oleva kritiikki ei ole tarkoitettu kuvaajille, jos joillekin, niin tuomareille.

Pulinat pois, tuomaristo on puhunut. Onnea voittajille!

Joskus ihmetyttää se sattumien summa, mitä elämässä kohtaa :D Kun on työviikko, niin eiköhän syksyllä ja keväällä paistaa aurinko komeasti juuri niinä päivinä, jolloin olen töissä. Vapaa-ajalla on sitten yleensä pilvistä :P Joskus suoraan sanottuna tuo tilanne ketuttaa aika raskaasti! Asioissa on kuitenkin aina kääntöpuolensa ja vähintäänkin toinen katsantokanta… Ai niin, kesällä kun on lomaa, niin sää on usein kuvauskelvotonta!

Jos minulla ei ole työtä, niin minulla on ylenmäärin aikaa valokuvaamiseen ja muihin harrasteisiin. -Näin sitä kovin helposti ajattelee työssä ollessaan. Kuitenkin, koska olen kokenut pitkääkin työttömyyttä, tiedän (en siis välttämättä aina tunne näin) asian olevan kaikkea muuta kuin tätä. Työttömyyden alussa ihminen voi olla virtaa täynnä ja tehdä kaikenlaisia asioita aivan käsittämättömällä tarmolla. Ajan kanssa tuo “kuherruskuukausi” kuitenkin loppuu ja ihminen usein passivoituu ja saa jopa vähemmän aikaan kuin työssä ollessaan. Ikuinen dilemma, mutta työnteko ja työpaikka on loppujen lopuksi kuitenkin siunaus ihmiselle. Ilman työtä ei osaa arvostaa vapaa-aikaa; ilman työtä ei ole varaa harrastaa; ilman työtä ei ole selvää päivärytmiä -ainakaan minulla. Toki aina on poikkeuksia, mutta näin minä olen asian kokenut.

Leväkivi

Työstä onkin sitten hyvä liukua suoraan vapaa-aikaan! Eilen lähdimme Mikon kanssa Kuuminaistenniemeen auringonlaskua kyttäämään. Kohtalainen tuulenvire kuitenkin kariutti suunnitelmamme ja saimme tyytyä vain katselemaan -kuvia ei juurikaan saatu. Pomppu: Niemessä oli mukavasti rastaita paikalla! Näimme ja kuulimme räkätti-, punakylki-, laulu-, musta- ja kulorastaita. Toisin kuin edellisellä reissullani, emme tällä kertaa nähneet vihreää väläystä.

Meriveden korkeus on ollut -30cm tuntumassa jo pitkään, joten rannoilla on ollut keskimääräistä enemmän levää ja hauruakin jonkin verran. Eilisellä reissulla löysimme myös kolme palaa hohkakiveä.

Kuvauksen kannalta reissu meni lähinnä puoliharmaiden suotimien kanssa leikkimiseksi :D