Pohjoista valoa etsimässä

Kaksi vuotta sitten Suomen sudenkorentoseura ry teki retken Tammelan-Lopen seudulle ja yksi kohteistamme oli (käsittääkseni) Lopen puolella sijaitseva Ämmäoja. Kyseessä ei ole mikä tahansa mutaränni, vaan kristallinkirkas, sorapohjainen pieni puro. Näky on käsittämättömän upea Satakunnan ruskeisiin vesiin tottuneelle luontoihmiselle. Niin, eilen siis laitoin kellon soimaan kahdeksan aikaan, keitin aamukahvit, nostin kamat kantoon ja starttasin uuppelin; gepsiin koordinaatit kohdalleen ja menoksi!

Eilinen päivä oli todella aurinkoinen, ei siis mikään paras mahdollinen kuvaussää, mutta sudenkorentojen havainnoinnin kannalta mitä mainioin. Käsivarret ja niska saivat sipaisun aurinkovoidetta, vanhakin oppii.. (Piisamin kanssa tehty Puurijärven reissu ja palaneet käsivarret ovat vielä tuoreessa muistissa!)

Saavuin pelipaikalle kutakuinkin 11 maissa, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmin maa hönki turpeisia tuoksujaan. Kumisaappaitten käyttö ei houkutellut pätkääkään, mutta minkäs teet… Yliherkkyys hyttysen- ja paarmanpuremille ei auta luonnossaliikkujaa yhtään, Zyrtec (tai vastaava) on kova sana päivittäin nautittuna!

Maariankämmekkä

Kristallinkirkkaan puron molemmin puolin kasvoi siellä täällä maariankämmekkää ja olivat mokomat vielä sangen hyväkuntoisiakin! Ei mikään paras mahdollinen kuva, mutta jotenkin jäi miellyttämään kumminkin.

Sorjahukankorento

Sorjahukankorento on paikalle tyypillinen laji, se ei menestyisikään ihan missä tahansa, vaan on sangen vaativa elinympäristönsä suhteen. Kuvassa on jo hieman kulunut naaras. Kuvasta on blurrattu pois yksi häiritsevä heinä.

Purokorento

Purolla viihtyvät myös purokorennot ja niitä näkyikin paikalla yhteensä 5-6 koirasta -ei vieläkään havaintoa naaraasta! Purokorento on majesteettisen kokoinen ilmestys, se kilpailee Suomen suurimman sudenkorennon tittelistä isoukonkorennon kanssa. Koostaan huolimatta nämä eivät, ainakaan eilen, olleet mitenkään erityisen aggressiivisia pienempiä sukulaisiaan kohtaan. Hoikkasinikorennot hätistelivät purokorentoja ihan pokkana pois omilta reviireiltään aina kun sattuivat partiokierroksillaan olevan yksilön äkkäämään.

Hoikkasinikorento

No niin, tässä siis hoikkasinikorentokoiras. Naaraista en kuvaa saanutkaan tällä reissulla. Mielestäni näitä korentoja on hankala kuvata :( Kuumalla ilmalla ne pitävät siipiään alas ja eteen painettuina, peittäen suurimman osan päästä ja silmistä. -Yritä siinä sitten ottaa näyttävää kuvaa :@

Hoikkasinikorento

Hoikkasinikorento

Tämä viimeinen on tarkoituksella kuvattu hieman kauempaa, halusin ottaa hoikkasinikorennosta tyypillisen kuvan, siis sellaisen, millaisessa tilanteessa sen useimmiten maastossa tapaa. Tässä koiras on reviirillään puron partaalla ja tähystelee ohi lentäviä saalishyönteisiä. Samalla se on myös valmiina ryntäämään kilpailijoittensa perään ja puolustamaan reviiriään.

Neidonkorento

Virtaavan veden partaalla oli luonnollisesti myös neidon- ja immenkorentoja. Kuvan saaminen niistä osoittautui harmillisen vaikeaksi :(

Pihtijokikorento

Pihtijokikorennon koiraita oli paikalla suhteellisen mukavasti, näin jopa yhden naaraan, mutta kuvattavaksi saakka se ei suostunut. -Ehkä oli meikki laittamatta naamaan, tiedä häntä.

Pihtijokikorento

Soon notta moro, sano jokikorento :P Retki oli sangen onnistunut, vaikkakaan en onnistunut saavuttamaan kohteitani sellaisessa valossa kuin olisin toivonut. Vaatisi paljon aikaa ja resursseja jotta voisi olla liikkeellä silloin kun valo on parhaimmillaan. Näistä pienistäkin piipahduksista luonnon helmaan saa olla kiitollinen :)

Niin, jottei aivan unohtuisi, niin oli siellä sinivuokkopaikalla sammakoitakin…

Sammakot kutupuuhissa

Näinhän se on, että vaatteet tekevät miehen -lehdet ilmeisesti sammakon :P

Sammakko

Btw, ISO 1600 taisi olla mittarissa, FX-kennosta on etunsa :)

Viime viikonloppuna vietimme ystäväni Timon valmistujais”juhlia” minivaelluksen merkeissä Joutsijärven retkeilyreitillä. Mainoksen mukaan reitti on noin 26km pitkä, mutta me saimme mittariin 27,3km parista pienestä oikaisusta huolimatta. Retkelle pakkasimme rinkat surutta niin täyteen kuin ajattelimme tarvitsevamme, olihan siinä samalla hyvä tutkia omaa ja varusteiden suorituskykyä. -Makuualusta ainakin menee uusiksi, nykyinen on aivan kamala. Vaelluskengistä on vain positiivista sanottavaa, Partiokaupan Meindl Tunturisusi -malli istuu jalkaan kuin valettu ja niillä on myös mukava kävellä. Järjestelmäkameraa ei tuollaiselle rykäisylle oikeastaan olisi edes kannattanut ottaa, pokkarilla olisi pärjännyt vallan hyvin. -Ehkä jo ensi kerralla tuonkin muistaa..

Se hyöty reissusta kuitenkin oli, että löysimme mahtavan sinivuokkopaikan. Mikon kanssa sitten eilen niitä kävimme katsomassa ja kuvaamassa. Eri värimuotoja löysimme kolme: sinisen, violetin ja valkoisen. -Valkoisesta en valitettavasti saanut minkäänlaista kuvaa, olivat jo menneet suppuun valon puutteesta. Näistä kahdesta muusta sitten jotain tarttui kennolle, en tosin ole täysin tyytyväinen näihinkään, mutta kun ennestään ei ollut mitään, niin ehkä näiden kanssa pystyy elämään.

Sinivuokko 1

Sinivuokko 2

Törmäsin ruokatunnillani autoansa imuroivaan kuvaajakollegaan. Kysäisin pahuuttani jotta olisiko hänellä tietoa käärmepaikoista. Tietoja vaihdettuamme ajattelin käydä töiden jälkeen tarkastamassa paikan. Komppasin tyhjältä vaikuttavaa maastoa suhteellisen tarkasti, kunnes lopulta melkein kävelin kolmen rantakäärmeen päälle. Sain kohtuullisen lajikuvan, mutta elinympäristökuva antaa vielä odottaa itseään.

Kieli tuntuu olevan jumissa, tästä tuli tekstin osalta vähän tällainen oksennus, mutta puhukoot kuvat puolestaan kun en jaksa selitellä. Ensimmäinen on, vastoin Exif-tietoja, kuvattu 35-millisellä objektiivilla ja toinen Sigman 150-millisellä makrolla.

Rantakäärme 1

Rantakäärme 2

Edit: Tästä, hieman väljemmästä rajauksesta, pidän itse asiassa enemmän kuin tuosta tiukemmasta.

Rantakäärme 3

Viime vuoden ensimmäiset käärmekuvat syntyivät 12 huhtikuuta, nämä tämän vuoden huhtikuun kahdeksantena. Laitetaans jälleen tällainen galleriatyylinen lisäys, laiska kun olen :) Huomatkaa muuten se, että kyseessä on musta kyy, ei siis rantakäärme. Kyyllä on selässä selvästi näkyvä sahalaita kuvio, mutta mustalla yksilöllä sitä on vaikea, jopa mahdoton erottaa. -Tältä yksilöltä en kuviota erota kuvistakaan.

Yksi kuva otettiin 300-millisellä, loput 150-millisellä makrolla. Tässä ketjussa voisi olla myös laajakulmalla kuvattuja käärmekuvia, mutta malli oli laajakulman käytöstä toista mieltä kanssani :D Pääsin kuulemaan käärmeen sihinää ensimmäistä kertaa, ja voin sanoa, että se on melko äänekästä käärmeen koon huomioon ottaen! Kuuluisat viimeiset sanat olisivat voineet olla vaikkapa: “Tää käärme on ihan kohmeessa, ei se pysty vielä kunnolla liikkumaan! Annas tänne se laajakulma…” :D Onneksi nämä meikäläiset lajit eivät ole kovin myrkyllisiä…