Valkoailakki
Jotain uutta välillä tännekin :) Tänään oli sen verran tyyni ja aurinkoinen ilta, että läksin kameran kanssa ulos lähiluontoon. Valkoailakkia en ole itse kovin usein löytänyt, mutta nyt löysin useamman yksilön ryhmän läheiseltä lupiinipaikaltani.
Rentukka
Sarjassani vaikeita kuvattavia, osa kaksi: Rentukka. Ensimmäinen vaikeus on löytää ehjiä kukkia -Joo, olen kauneuden ihannoija mitä tulee kukkiin, sorppa. Toinen vaikeus on varmaan kaikelle kuvaamiselle yhteinen, eli sopiva kuvaussää. Pilvipouta toimii aina, muuten tuon keltaisen kanssa on todellisissa vaikeuksissa. Nyt ei kannata edes mainita valkovuokkoa auringonpaisteessa.. No, nyt on ehjät kukat ja sopiva sää, mutta miten ilmaista kuvassa kasvin todellista olemusta, tekemättä sille väkivaltaa? Lehtiäkin olisi kiva näkyä, samoin vartta, eikä kasvupaikkakaan tekisi hallaa. -Ok, kaikkea ei voi saada, joten otetaan pakollinen kukkapönötys ja häivytään paikalta ennen kuin sääsket saavat kuvaajasta voiton. Paras rentukkakuvani btw, ja ilmeisesti myös ainoa :P
Ketunleipä
Ketunleipä on kokemukseni mukaan hankala kuvattava, eikä tämäkään kerta ollut mitenkään poikkeava edellisiin verrattuna. Kohtuullinen tuuli haittasi kuvausta, mutta sarjatulella sain pari terävääkin ruutua sekaan. Valo oli kovaa, kiittelin itseäni koko reissun ajan hyvästä muistista. -Kovan valon aikana ei kannata mennä kuvaamaan mitään, piste. Tuon kun muistaisi, niin säästyisi monelta harmilta mitä kameraa kantaessaan voi kokea. Mieluummin olen kuvaamatta kuin kuvaan räikeässä valossa, sori, mutta niin se vain on. Tässä kohtaa aurinko taisi olla hennon pilviharson takana, hyvä niin -muuten olisi jäänyt tämäkin päivitys tekemättä :P
Kaksi vuotta sitten Suomen sudenkorentoseura ry teki retken Tammelan-Lopen seudulle ja yksi kohteistamme oli (käsittääkseni) Lopen puolella sijaitseva Ämmäoja. Kyseessä ei ole mikä tahansa mutaränni, vaan kristallinkirkas, sorapohjainen pieni puro. Näky on käsittämättömän upea Satakunnan ruskeisiin vesiin tottuneelle luontoihmiselle. Niin, eilen siis laitoin kellon soimaan kahdeksan aikaan, keitin aamukahvit, nostin kamat kantoon ja starttasin uuppelin; gepsiin koordinaatit kohdalleen ja menoksi!
Eilinen päivä oli todella aurinkoinen, ei siis mikään paras mahdollinen kuvaussää, mutta sudenkorentojen havainnoinnin kannalta mitä mainioin. Käsivarret ja niska saivat sipaisun aurinkovoidetta, vanhakin oppii.. (Piisamin kanssa tehty Puurijärven reissu ja palaneet käsivarret ovat vielä tuoreessa muistissa!)
Saavuin pelipaikalle kutakuinkin 11 maissa, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmin maa hönki turpeisia tuoksujaan. Kumisaappaitten käyttö ei houkutellut pätkääkään, mutta minkäs teet… Yliherkkyys hyttysen- ja paarmanpuremille ei auta luonnossaliikkujaa yhtään, Zyrtec (tai vastaava) on kova sana päivittäin nautittuna!
Maariankämmekkä
Kristallinkirkkaan puron molemmin puolin kasvoi siellä täällä maariankämmekkää ja olivat mokomat vielä sangen hyväkuntoisiakin! Ei mikään paras mahdollinen kuva, mutta jotenkin jäi miellyttämään kumminkin.
Sorjahukankorento
Sorjahukankorento on paikalle tyypillinen laji, se ei menestyisikään ihan missä tahansa, vaan on sangen vaativa elinympäristönsä suhteen. Kuvassa on jo hieman kulunut naaras. Kuvasta on blurrattu pois yksi häiritsevä heinä.
Purokorento
Purolla viihtyvät myös purokorennot ja niitä näkyikin paikalla yhteensä 5-6 koirasta -ei vieläkään havaintoa naaraasta! Purokorento on majesteettisen kokoinen ilmestys, se kilpailee Suomen suurimman sudenkorennon tittelistä isoukonkorennon kanssa. Koostaan huolimatta nämä eivät, ainakaan eilen, olleet mitenkään erityisen aggressiivisia pienempiä sukulaisiaan kohtaan. Hoikkasinikorennot hätistelivät purokorentoja ihan pokkana pois omilta reviireiltään aina kun sattuivat partiokierroksillaan olevan yksilön äkkäämään.
Hoikkasinikorento
No niin, tässä siis hoikkasinikorentokoiras. Naaraista en kuvaa saanutkaan tällä reissulla. Mielestäni näitä korentoja on hankala kuvata :( Kuumalla ilmalla ne pitävät siipiään alas ja eteen painettuina, peittäen suurimman osan päästä ja silmistä. -Yritä siinä sitten ottaa näyttävää kuvaa :@
Hoikkasinikorento
Hoikkasinikorento
Tämä viimeinen on tarkoituksella kuvattu hieman kauempaa, halusin ottaa hoikkasinikorennosta tyypillisen kuvan, siis sellaisen, millaisessa tilanteessa sen useimmiten maastossa tapaa. Tässä koiras on reviirillään puron partaalla ja tähystelee ohi lentäviä saalishyönteisiä. Samalla se on myös valmiina ryntäämään kilpailijoittensa perään ja puolustamaan reviiriään.
Neidonkorento
Virtaavan veden partaalla oli luonnollisesti myös neidon- ja immenkorentoja. Kuvan saaminen niistä osoittautui harmillisen vaikeaksi :(
Pihtijokikorento
Pihtijokikorennon koiraita oli paikalla suhteellisen mukavasti, näin jopa yhden naaraan, mutta kuvattavaksi saakka se ei suostunut. -Ehkä oli meikki laittamatta naamaan, tiedä häntä.
Pihtijokikorento
Soon notta moro, sano jokikorento :P Retki oli sangen onnistunut, vaikkakaan en onnistunut saavuttamaan kohteitani sellaisessa valossa kuin olisin toivonut. Vaatisi paljon aikaa ja resursseja jotta voisi olla liikkeellä silloin kun valo on parhaimmillaan. Näistä pienistäkin piipahduksista luonnon helmaan saa olla kiitollinen :)
Niin, jottei aivan unohtuisi, niin oli siellä sinivuokkopaikalla sammakoitakin…
Sammakot kutupuuhissa
Näinhän se on, että vaatteet tekevät miehen -lehdet ilmeisesti sammakon :P
Sammakko
Btw, ISO 1600 taisi olla mittarissa, FX-kennosta on etunsa :)