Valkoailakki

Jotain uutta välillä tännekin :) Tänään oli sen verran tyyni ja aurinkoinen ilta, että läksin kameran kanssa ulos lähiluontoon. Valkoailakkia en ole itse kovin usein löytänyt, mutta nyt löysin useamman yksilön ryhmän läheiseltä lupiinipaikaltani.

Rentukka

Sarjassani vaikeita kuvattavia, osa kaksi: Rentukka. Ensimmäinen vaikeus on löytää ehjiä kukkia -Joo, olen kauneuden ihannoija mitä tulee kukkiin, sorppa. Toinen vaikeus on varmaan kaikelle kuvaamiselle yhteinen, eli sopiva kuvaussää. Pilvipouta toimii aina, muuten tuon keltaisen kanssa on todellisissa vaikeuksissa. Nyt ei kannata edes mainita valkovuokkoa auringonpaisteessa.. No, nyt on ehjät kukat ja sopiva sää, mutta miten ilmaista kuvassa kasvin todellista olemusta, tekemättä sille väkivaltaa? Lehtiäkin olisi kiva näkyä, samoin vartta, eikä kasvupaikkakaan tekisi hallaa. -Ok, kaikkea ei voi saada, joten otetaan pakollinen kukkapönötys ja häivytään paikalta ennen kuin sääsket saavat kuvaajasta voiton. Paras rentukkakuvani btw, ja ilmeisesti myös ainoa :P

Ketunleipä

Ketunleipä on kokemukseni mukaan hankala kuvattava, eikä tämäkään kerta ollut mitenkään poikkeava edellisiin verrattuna. Kohtuullinen tuuli haittasi kuvausta, mutta sarjatulella sain pari terävääkin ruutua sekaan. Valo oli kovaa, kiittelin itseäni koko reissun ajan hyvästä muistista. -Kovan valon aikana ei kannata mennä kuvaamaan mitään, piste. Tuon kun muistaisi, niin säästyisi monelta harmilta mitä kameraa kantaessaan voi kokea. Mieluummin olen kuvaamatta kuin kuvaan räikeässä valossa, sori, mutta niin se vain on. Tässä kohtaa aurinko taisi olla hennon pilviharson takana, hyvä niin -muuten olisi jäänyt tämäkin päivitys tekemättä :P

Eilinen päivä oli todella aurinkoinen, ei siis mikään paras mahdollinen kuvaussää, mutta sudenkorentojen havainnoinnin kannalta mitä mainioin. Käsivarret ja niska saivat sipaisun aurinkovoidetta, vanhakin oppii.. (Piisamin kanssa tehty Puurijärven reissu ja palaneet käsivarret ovat vielä tuoreessa muistissa!)

Saavuin pelipaikalle kutakuinkin 11 maissa, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmin maa hönki turpeisia tuoksujaan. Kumisaappaitten käyttö ei houkutellut pätkääkään, mutta minkäs teet… Yliherkkyys hyttysen- ja paarmanpuremille ei auta luonnossaliikkujaa yhtään, Zyrtec (tai vastaava) on kova sana päivittäin nautittuna!

Maariankämmekkä

Kristallinkirkkaan puron molemmin puolin kasvoi siellä täällä maariankämmekkää ja olivat mokomat vielä sangen hyväkuntoisiakin! Ei mikään paras mahdollinen kuva, mutta jotenkin jäi miellyttämään kumminkin.

Sorjahukankorento

Sorjahukankorento on paikalle tyypillinen laji, se ei menestyisikään ihan missä tahansa, vaan on sangen vaativa elinympäristönsä suhteen. Kuvassa on jo hieman kulunut naaras. Kuvasta on blurrattu pois yksi häiritsevä heinä.

Purokorento

Purolla viihtyvät myös purokorennot ja niitä näkyikin paikalla yhteensä 5-6 koirasta -ei vieläkään havaintoa naaraasta! Purokorento on majesteettisen kokoinen ilmestys, se kilpailee Suomen suurimman sudenkorennon tittelistä isoukonkorennon kanssa. Koostaan huolimatta nämä eivät, ainakaan eilen, olleet mitenkään erityisen aggressiivisia pienempiä sukulaisiaan kohtaan. Hoikkasinikorennot hätistelivät purokorentoja ihan pokkana pois omilta reviireiltään aina kun sattuivat partiokierroksillaan olevan yksilön äkkäämään.

Hoikkasinikorento

No niin, tässä siis hoikkasinikorentokoiras. Naaraista en kuvaa saanutkaan tällä reissulla. Mielestäni näitä korentoja on hankala kuvata :( Kuumalla ilmalla ne pitävät siipiään alas ja eteen painettuina, peittäen suurimman osan päästä ja silmistä. -Yritä siinä sitten ottaa näyttävää kuvaa :@

Hoikkasinikorento

Hoikkasinikorento

Tämä viimeinen on tarkoituksella kuvattu hieman kauempaa, halusin ottaa hoikkasinikorennosta tyypillisen kuvan, siis sellaisen, millaisessa tilanteessa sen useimmiten maastossa tapaa. Tässä koiras on reviirillään puron partaalla ja tähystelee ohi lentäviä saalishyönteisiä. Samalla se on myös valmiina ryntäämään kilpailijoittensa perään ja puolustamaan reviiriään.

Neidonkorento

Virtaavan veden partaalla oli luonnollisesti myös neidon- ja immenkorentoja. Kuvan saaminen niistä osoittautui harmillisen vaikeaksi :(

Pihtijokikorento

Pihtijokikorennon koiraita oli paikalla suhteellisen mukavasti, näin jopa yhden naaraan, mutta kuvattavaksi saakka se ei suostunut. -Ehkä oli meikki laittamatta naamaan, tiedä häntä.

Pihtijokikorento

Soon notta moro, sano jokikorento :P Retki oli sangen onnistunut, vaikkakaan en onnistunut saavuttamaan kohteitani sellaisessa valossa kuin olisin toivonut. Vaatisi paljon aikaa ja resursseja jotta voisi olla liikkeellä silloin kun valo on parhaimmillaan. Näistä pienistäkin piipahduksista luonnon helmaan saa olla kiitollinen :)

Sammakot kutupuuhissa

Näinhän se on, että vaatteet tekevät miehen -lehdet ilmeisesti sammakon :P

Sammakko

Btw, ISO 1600 taisi olla mittarissa, FX-kennosta on etunsa :)

Se hyöty reissusta kuitenkin oli, että löysimme mahtavan sinivuokkopaikan. Mikon kanssa sitten eilen niitä kävimme katsomassa ja kuvaamassa. Eri värimuotoja löysimme kolme: sinisen, violetin ja valkoisen. -Valkoisesta en valitettavasti saanut minkäänlaista kuvaa, olivat jo menneet suppuun valon puutteesta. Näistä kahdesta muusta sitten jotain tarttui kennolle, en tosin ole täysin tyytyväinen näihinkään, mutta kun ennestään ei ollut mitään, niin ehkä näiden kanssa pystyy elämään.

Sinivuokko 1

Sinivuokko 2

Kieli tuntuu olevan jumissa, tästä tuli tekstin osalta vähän tällainen oksennus, mutta puhukoot kuvat puolestaan kun en jaksa selitellä. Ensimmäinen on, vastoin Exif-tietoja, kuvattu 35-millisellä objektiivilla ja toinen Sigman 150-millisellä makrolla.

Rantakäärme 1

Rantakäärme 2

Edit: Tästä, hieman väljemmästä rajauksesta, pidän itse asiassa enemmän kuin tuosta tiukemmasta.

Rantakäärme 3

Yksi kuva otettiin 300-millisellä, loput 150-millisellä makrolla. Tässä ketjussa voisi olla myös laajakulmalla kuvattuja käärmekuvia, mutta malli oli laajakulman käytöstä toista mieltä kanssani :D Pääsin kuulemaan käärmeen sihinää ensimmäistä kertaa, ja voin sanoa, että se on melko äänekästä käärmeen koon huomioon ottaen! Kuuluisat viimeiset sanat olisivat voineet olla vaikkapa: “Tää käärme on ihan kohmeessa, ei se pysty vielä kunnolla liikkumaan! Annas tänne se laajakulma…” :D Onneksi nämä meikäläiset lajit eivät ole kovin myrkyllisiä…

Niin, tänään sataa ja on kovin harmaata. Sade ei ole kovin kovaa, ennemminkin sellaista hiljaista tihutusta. -Sama funktio sillä näyttää silti olevan viimeisiin lumikasoihin kuin voimakkaammallakin kuurolla.

“Kun Rane kokkaa, niin tulee grillille jonoa.” -Vanha porilainen sanonta.

Laitoin ruokaa tänään. Siinä kokatessani muistin miksen yleensä osta naudanlihaa, vaan tyydyn broileriin tai kalkkunaan. -Naudanliha ei oletuksena maistu hyvältä, ei ainakaan minun valmistamanani. Kerran ostin mehevät pihvit ja niitä sitten innoissani paistelin paremmalle puoliskolleni ja toki itsellenikin. Vaimon kauniilta kasvoilta kuvastuva ilme kertoi paljon: “Nämä pihvit maistuvat maksalta..” No niin ne maistuivatkin, sitä ei käy kieltäminen. Jos joku tietää, miksi saan naudanpaistin maistumaan maksalta, niin kuumat vihjeet voi laittaa vaikka kommentteina -kiitos etukäteen. En tosin tiedä mikä meni vikaan, mutta tänään naudan paistisuikaleet olivat kermassa haudutettuina ja pastan kanssa nautittuina ihan hyviä. Aina ei voi näköjään onnistua, huoh.

Eilen vaimo tuli kotiin kaupungilta kantaen monenlaisia tavaroita. Kukkakimppu ja legopaketti olivat ne näkyvimmät -arvatkaas kumman minä sain… Aivan, kimpun vaaleanpunaisia tulppaaneja. Ei siinä auttanut itku markkinoilla, ei vaikka kuinka vakuuttelin tulevani hyvin onnelliseksi hienosta Lego paloautosetistä ja että kukat ovat tyttöjä varten. Syödäkään niitä ei oikein voinut, joten otin niistä muutaman kuvan sadepäivän iloksi. (50/1.4, loitto, D700)

Jää 1

Jää 2

Näitä valopalluroita ja jään kuoppia olisi tiiraillut pitempäänkin, mutta aika oli kortilla auringon laskiessa.

Valopalluroita