Pohjoista valoa etsimässä

Kaksi vuotta sitten Suomen sudenkorentoseura ry teki retken Tammelan-Lopen seudulle ja yksi kohteistamme oli (käsittääkseni) Lopen puolella sijaitseva Ämmäoja. Kyseessä ei ole mikä tahansa mutaränni, vaan kristallinkirkas, sorapohjainen pieni puro. Näky on käsittämättömän upea Satakunnan ruskeisiin vesiin tottuneelle luontoihmiselle. Niin, eilen siis laitoin kellon soimaan kahdeksan aikaan, keitin aamukahvit, nostin kamat kantoon ja starttasin uuppelin; gepsiin koordinaatit kohdalleen ja menoksi!

Eilinen päivä oli todella aurinkoinen, ei siis mikään paras mahdollinen kuvaussää, mutta sudenkorentojen havainnoinnin kannalta mitä mainioin. Käsivarret ja niska saivat sipaisun aurinkovoidetta, vanhakin oppii.. (Piisamin kanssa tehty Puurijärven reissu ja palaneet käsivarret ovat vielä tuoreessa muistissa!)

Saavuin pelipaikalle kutakuinkin 11 maissa, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmin maa hönki turpeisia tuoksujaan. Kumisaappaitten käyttö ei houkutellut pätkääkään, mutta minkäs teet… Yliherkkyys hyttysen- ja paarmanpuremille ei auta luonnossaliikkujaa yhtään, Zyrtec (tai vastaava) on kova sana päivittäin nautittuna!

Maariankämmekkä

Kristallinkirkkaan puron molemmin puolin kasvoi siellä täällä maariankämmekkää ja olivat mokomat vielä sangen hyväkuntoisiakin! Ei mikään paras mahdollinen kuva, mutta jotenkin jäi miellyttämään kumminkin.

Sorjahukankorento

Sorjahukankorento on paikalle tyypillinen laji, se ei menestyisikään ihan missä tahansa, vaan on sangen vaativa elinympäristönsä suhteen. Kuvassa on jo hieman kulunut naaras. Kuvasta on blurrattu pois yksi häiritsevä heinä.

Purokorento

Purolla viihtyvät myös purokorennot ja niitä näkyikin paikalla yhteensä 5-6 koirasta -ei vieläkään havaintoa naaraasta! Purokorento on majesteettisen kokoinen ilmestys, se kilpailee Suomen suurimman sudenkorennon tittelistä isoukonkorennon kanssa. Koostaan huolimatta nämä eivät, ainakaan eilen, olleet mitenkään erityisen aggressiivisia pienempiä sukulaisiaan kohtaan. Hoikkasinikorennot hätistelivät purokorentoja ihan pokkana pois omilta reviireiltään aina kun sattuivat partiokierroksillaan olevan yksilön äkkäämään.

Hoikkasinikorento

No niin, tässä siis hoikkasinikorentokoiras. Naaraista en kuvaa saanutkaan tällä reissulla. Mielestäni näitä korentoja on hankala kuvata :( Kuumalla ilmalla ne pitävät siipiään alas ja eteen painettuina, peittäen suurimman osan päästä ja silmistä. -Yritä siinä sitten ottaa näyttävää kuvaa :@

Hoikkasinikorento

Hoikkasinikorento

Tämä viimeinen on tarkoituksella kuvattu hieman kauempaa, halusin ottaa hoikkasinikorennosta tyypillisen kuvan, siis sellaisen, millaisessa tilanteessa sen useimmiten maastossa tapaa. Tässä koiras on reviirillään puron partaalla ja tähystelee ohi lentäviä saalishyönteisiä. Samalla se on myös valmiina ryntäämään kilpailijoittensa perään ja puolustamaan reviiriään.

Neidonkorento

Virtaavan veden partaalla oli luonnollisesti myös neidon- ja immenkorentoja. Kuvan saaminen niistä osoittautui harmillisen vaikeaksi :(

Pihtijokikorento

Pihtijokikorennon koiraita oli paikalla suhteellisen mukavasti, näin jopa yhden naaraan, mutta kuvattavaksi saakka se ei suostunut. -Ehkä oli meikki laittamatta naamaan, tiedä häntä.

Pihtijokikorento

Soon notta moro, sano jokikorento :P Retki oli sangen onnistunut, vaikkakaan en onnistunut saavuttamaan kohteitani sellaisessa valossa kuin olisin toivonut. Vaatisi paljon aikaa ja resursseja jotta voisi olla liikkeellä silloin kun valo on parhaimmillaan. Näistä pienistäkin piipahduksista luonnon helmaan saa olla kiitollinen :)

Reveli on pieni, pitkulainen saari Merikarvian ja Porin välissä, tarkemmin ottaen täällä. Matka taittuu pienellä moottoriveneellä noin kolmessa vartissa hiljaa ajellen.

Niin, juhannusta tuli vietettyä kyseisessä saaressa lauantaista sunnuntaihin, ja kokemus oli sangen upea. Joitakin kuvia tarttui kennolle, vaikkei kyseessä mikään hardcore kuvausreissu ollutkaan.

Merikihu

Merikihuja saaressa pesi kaksi paria, toinen toisessa päässä. Välillä kihut ottivat yhteenkin, mutta pääasiassa ne keskittyivät poikastensa ruokkimiseen. Ainakin toisella parilla oli yksi poikanen, löysimme sen pienen etsimisen jälkeen. Kuvaa on manipuloitu siten, että ylhäälle on lisätty taivasta sommittelullisista syistä.

Tupa

Saaressa on pieni, muistaakseni paikallisen ympäristökeskuksen ylläpitämä tupa. Ikkunat olivat rikki ja näkymä muutenkin lohduton läheltä tarkasteltuna. Ei voi käsittää miksi jotkut idiootit menevät tuollaisiin saariin paikkoja rikkomaan :(

Västäräkki

Västäräkeillä, kuten monilla muillakin linnuilla, oli poikaset jossain matalan kasvillisuuden kätköissä. Saaressa oli ainakin kaksi hylättyä kyhmyjoutsenen pesää, mikä sinällään ei ole ihme, sillä Reveli on veneilijöiden keskuudessa suosittu paikka. Kylmä alkukesä oli tehnyt tuhojaan myös tiirojen ja lokkien poikasten keskuudessa -maastosta löytyi paljon kuolleita poikasia.

Karikukko

Missä lokki- tai tiirayhdyskunta, siellä karikukko -ei paikkaa missä tätä kahlaajaa ei olisi ollut. Bonuksena saarta kierrellessämme saimme nähdä myös merellä uivan riskilän, kiitos Mikon tarkkaavaisuuden!

Törmäsin ruokatunnillani autoansa imuroivaan kuvaajakollegaan. Kysäisin pahuuttani jotta olisiko hänellä tietoa käärmepaikoista. Tietoja vaihdettuamme ajattelin käydä töiden jälkeen tarkastamassa paikan. Komppasin tyhjältä vaikuttavaa maastoa suhteellisen tarkasti, kunnes lopulta melkein kävelin kolmen rantakäärmeen päälle. Sain kohtuullisen lajikuvan, mutta elinympäristökuva antaa vielä odottaa itseään.

Kieli tuntuu olevan jumissa, tästä tuli tekstin osalta vähän tällainen oksennus, mutta puhukoot kuvat puolestaan kun en jaksa selitellä. Ensimmäinen on, vastoin Exif-tietoja, kuvattu 35-millisellä objektiivilla ja toinen Sigman 150-millisellä makrolla.

Rantakäärme 1

Rantakäärme 2

Edit: Tästä, hieman väljemmästä rajauksesta, pidän itse asiassa enemmän kuin tuosta tiukemmasta.

Rantakäärme 3

Alkaa ilmeisesti olla meikäläisen retkelläkäynti sen verran harvinaislaatuinen tapahtuma, että Porissa oli sen kunniaksi vedetty liput salkoihin. -On se hienoa kun luontokuvaajaa näin arvostetaan!

Aamulla oli pakkasta reilut 15 astetta ja aurinko paistoi täydeltä laidaltaan. Retki oli päätetty tehdä, mutta vielä oli sen suunta avoimena. Pohdinnassa päädyttiin siihen, että aloitamme retken Lampinkoskelta koskikaroja katsellen & kuvaillen ja jatkamme siitä Reposaaren kalasatamaan lokkisaldoa katsastamaan. Koska pakkanen oli aamulla vielä turhan kova, niin siirsimme aloituksen hieman iltapäivän puolelle.

Sää ei kuitenkaan ollut meille enää iltapäivällä suosiollinen, vaan aurinkoinen kevätkeli vaihtui pilvipeitteeseen ja lopulta hentoon lumisateeseen. Karakuvauksesta ei tullut mitään puuttuvan valon vuoksi, mutta saimme silti seurata useamman karan kisailua jäisellä joella. -Yltyipä yksi kaksikko jopa hieman tukkanuottasillekin ja kilpalaulantaan.

Tyhjin muistikortein ei tarvittu sentään pois tulla, sillä nyt oli oiva tilaisuus testata Hoyan 400x ND-suodinta. Oli ihan mukavaa kuvata virtaavaa vettä aukolla 16 ja 30 sekunnin valotusajalla :P Tässä kuitenkin aukko 11 ja 13 sekuntia, optiikkana wanha Nikkor 35/2 AI-S:

Jäätyvä joki

Vähiin käy virtaavan veden tila ennen kuin se loppuu… Olen jo aiemminkin tainnut mainita asiasta, mutta Satakunnan jokien vesi on väriltään sangen ikävää, tuollaista ruskeaa :( Yritä siinä nyt sitten ottaa kauniita maisemakuvia ruskeasta jäämaisemasta…onneksi noista voi aina vääntää mustavalkoisen version niin halutessaan.