Valkoailakki

Jotain uutta välillä tännekin :) Tänään oli sen verran tyyni ja aurinkoinen ilta, että läksin kameran kanssa ulos lähiluontoon. Valkoailakkia en ole itse kovin usein löytänyt, mutta nyt löysin useamman yksilön ryhmän läheiseltä lupiinipaikaltani.

Rentukka

Sarjassani vaikeita kuvattavia, osa kaksi: Rentukka. Ensimmäinen vaikeus on löytää ehjiä kukkia -Joo, olen kauneuden ihannoija mitä tulee kukkiin, sorppa. Toinen vaikeus on varmaan kaikelle kuvaamiselle yhteinen, eli sopiva kuvaussää. Pilvipouta toimii aina, muuten tuon keltaisen kanssa on todellisissa vaikeuksissa. Nyt ei kannata edes mainita valkovuokkoa auringonpaisteessa.. No, nyt on ehjät kukat ja sopiva sää, mutta miten ilmaista kuvassa kasvin todellista olemusta, tekemättä sille väkivaltaa? Lehtiäkin olisi kiva näkyä, samoin vartta, eikä kasvupaikkakaan tekisi hallaa. -Ok, kaikkea ei voi saada, joten otetaan pakollinen kukkapönötys ja häivytään paikalta ennen kuin sääsket saavat kuvaajasta voiton. Paras rentukkakuvani btw, ja ilmeisesti myös ainoa :P

Ketunleipä

Ketunleipä on kokemukseni mukaan hankala kuvattava, eikä tämäkään kerta ollut mitenkään poikkeava edellisiin verrattuna. Kohtuullinen tuuli haittasi kuvausta, mutta sarjatulella sain pari terävääkin ruutua sekaan. Valo oli kovaa, kiittelin itseäni koko reissun ajan hyvästä muistista. -Kovan valon aikana ei kannata mennä kuvaamaan mitään, piste. Tuon kun muistaisi, niin säästyisi monelta harmilta mitä kameraa kantaessaan voi kokea. Mieluummin olen kuvaamatta kuin kuvaan räikeässä valossa, sori, mutta niin se vain on. Tässä kohtaa aurinko taisi olla hennon pilviharson takana, hyvä niin -muuten olisi jäänyt tämäkin päivitys tekemättä :P

Eilinen päivä oli todella aurinkoinen, ei siis mikään paras mahdollinen kuvaussää, mutta sudenkorentojen havainnoinnin kannalta mitä mainioin. Käsivarret ja niska saivat sipaisun aurinkovoidetta, vanhakin oppii.. (Piisamin kanssa tehty Puurijärven reissu ja palaneet käsivarret ovat vielä tuoreessa muistissa!)

Saavuin pelipaikalle kutakuinkin 11 maissa, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmin maa hönki turpeisia tuoksujaan. Kumisaappaitten käyttö ei houkutellut pätkääkään, mutta minkäs teet… Yliherkkyys hyttysen- ja paarmanpuremille ei auta luonnossaliikkujaa yhtään, Zyrtec (tai vastaava) on kova sana päivittäin nautittuna!

Maariankämmekkä

Kristallinkirkkaan puron molemmin puolin kasvoi siellä täällä maariankämmekkää ja olivat mokomat vielä sangen hyväkuntoisiakin! Ei mikään paras mahdollinen kuva, mutta jotenkin jäi miellyttämään kumminkin.

Sorjahukankorento

Sorjahukankorento on paikalle tyypillinen laji, se ei menestyisikään ihan missä tahansa, vaan on sangen vaativa elinympäristönsä suhteen. Kuvassa on jo hieman kulunut naaras. Kuvasta on blurrattu pois yksi häiritsevä heinä.

Purokorento

Purolla viihtyvät myös purokorennot ja niitä näkyikin paikalla yhteensä 5-6 koirasta -ei vieläkään havaintoa naaraasta! Purokorento on majesteettisen kokoinen ilmestys, se kilpailee Suomen suurimman sudenkorennon tittelistä isoukonkorennon kanssa. Koostaan huolimatta nämä eivät, ainakaan eilen, olleet mitenkään erityisen aggressiivisia pienempiä sukulaisiaan kohtaan. Hoikkasinikorennot hätistelivät purokorentoja ihan pokkana pois omilta reviireiltään aina kun sattuivat partiokierroksillaan olevan yksilön äkkäämään.

Hoikkasinikorento

No niin, tässä siis hoikkasinikorentokoiras. Naaraista en kuvaa saanutkaan tällä reissulla. Mielestäni näitä korentoja on hankala kuvata :( Kuumalla ilmalla ne pitävät siipiään alas ja eteen painettuina, peittäen suurimman osan päästä ja silmistä. -Yritä siinä sitten ottaa näyttävää kuvaa :@

Hoikkasinikorento

Hoikkasinikorento

Tämä viimeinen on tarkoituksella kuvattu hieman kauempaa, halusin ottaa hoikkasinikorennosta tyypillisen kuvan, siis sellaisen, millaisessa tilanteessa sen useimmiten maastossa tapaa. Tässä koiras on reviirillään puron partaalla ja tähystelee ohi lentäviä saalishyönteisiä. Samalla se on myös valmiina ryntäämään kilpailijoittensa perään ja puolustamaan reviiriään.

Neidonkorento

Virtaavan veden partaalla oli luonnollisesti myös neidon- ja immenkorentoja. Kuvan saaminen niistä osoittautui harmillisen vaikeaksi :(

Pihtijokikorento

Pihtijokikorennon koiraita oli paikalla suhteellisen mukavasti, näin jopa yhden naaraan, mutta kuvattavaksi saakka se ei suostunut. -Ehkä oli meikki laittamatta naamaan, tiedä häntä.

Pihtijokikorento

Soon notta moro, sano jokikorento :P Retki oli sangen onnistunut, vaikkakaan en onnistunut saavuttamaan kohteitani sellaisessa valossa kuin olisin toivonut. Vaatisi paljon aikaa ja resursseja jotta voisi olla liikkeellä silloin kun valo on parhaimmillaan. Näistä pienistäkin piipahduksista luonnon helmaan saa olla kiitollinen :)

Niin, juhannusta tuli vietettyä kyseisessä saaressa lauantaista sunnuntaihin, ja kokemus oli sangen upea. Joitakin kuvia tarttui kennolle, vaikkei kyseessä mikään hardcore kuvausreissu ollutkaan.

Merikihu

Merikihuja saaressa pesi kaksi paria, toinen toisessa päässä. Välillä kihut ottivat yhteenkin, mutta pääasiassa ne keskittyivät poikastensa ruokkimiseen. Ainakin toisella parilla oli yksi poikanen, löysimme sen pienen etsimisen jälkeen. Kuvaa on manipuloitu siten, että ylhäälle on lisätty taivasta sommittelullisista syistä.

Tupa

Saaressa on pieni, muistaakseni paikallisen ympäristökeskuksen ylläpitämä tupa. Ikkunat olivat rikki ja näkymä muutenkin lohduton läheltä tarkasteltuna. Ei voi käsittää miksi jotkut idiootit menevät tuollaisiin saariin paikkoja rikkomaan :(

Västäräkki

Västäräkeillä, kuten monilla muillakin linnuilla, oli poikaset jossain matalan kasvillisuuden kätköissä. Saaressa oli ainakin kaksi hylättyä kyhmyjoutsenen pesää, mikä sinällään ei ole ihme, sillä Reveli on veneilijöiden keskuudessa suosittu paikka. Kylmä alkukesä oli tehnyt tuhojaan myös tiirojen ja lokkien poikasten keskuudessa -maastosta löytyi paljon kuolleita poikasia.

Karikukko

Missä lokki- tai tiirayhdyskunta, siellä karikukko -ei paikkaa missä tätä kahlaajaa ei olisi ollut. Bonuksena saarta kierrellessämme saimme nähdä myös merellä uivan riskilän, kiitos Mikon tarkkaavaisuuden!

Kieli tuntuu olevan jumissa, tästä tuli tekstin osalta vähän tällainen oksennus, mutta puhukoot kuvat puolestaan kun en jaksa selitellä. Ensimmäinen on, vastoin Exif-tietoja, kuvattu 35-millisellä objektiivilla ja toinen Sigman 150-millisellä makrolla.

Rantakäärme 1

Rantakäärme 2

Edit: Tästä, hieman väljemmästä rajauksesta, pidän itse asiassa enemmän kuin tuosta tiukemmasta.

Rantakäärme 3

Katto

Leikkaus

Talitiainen kävi täällä

Halkeamat

Reposaari

Reposaari panoraama

Reposaari panoraama 2

Halkeamat 2

Aamulla oli pakkasta reilut 15 astetta ja aurinko paistoi täydeltä laidaltaan. Retki oli päätetty tehdä, mutta vielä oli sen suunta avoimena. Pohdinnassa päädyttiin siihen, että aloitamme retken Lampinkoskelta koskikaroja katsellen & kuvaillen ja jatkamme siitä Reposaaren kalasatamaan lokkisaldoa katsastamaan. Koska pakkanen oli aamulla vielä turhan kova, niin siirsimme aloituksen hieman iltapäivän puolelle.

Sää ei kuitenkaan ollut meille enää iltapäivällä suosiollinen, vaan aurinkoinen kevätkeli vaihtui pilvipeitteeseen ja lopulta hentoon lumisateeseen. Karakuvauksesta ei tullut mitään puuttuvan valon vuoksi, mutta saimme silti seurata useamman karan kisailua jäisellä joella. -Yltyipä yksi kaksikko jopa hieman tukkanuottasillekin ja kilpalaulantaan.

Tyhjin muistikortein ei tarvittu sentään pois tulla, sillä nyt oli oiva tilaisuus testata Hoyan 400x ND-suodinta. Oli ihan mukavaa kuvata virtaavaa vettä aukolla 16 ja 30 sekunnin valotusajalla :P Tässä kuitenkin aukko 11 ja 13 sekuntia, optiikkana wanha Nikkor 35/2 AI-S:

Jäätyvä joki

Vähiin käy virtaavan veden tila ennen kuin se loppuu… Olen jo aiemminkin tainnut mainita asiasta, mutta Satakunnan jokien vesi on väriltään sangen ikävää, tuollaista ruskeaa :( Yritä siinä nyt sitten ottaa kauniita maisemakuvia ruskeasta jäämaisemasta…onneksi noista voi aina vääntää mustavalkoisen version niin halutessaan.

Kallon rannalla oli joitakin kohtuullisen kuvauksellisia jäämuodostelmia, mutten vain löytänyt sopivaa kuvakulmaa niiden kuvaamiseksi. Meri oli muuten avoin, mutta rannan tuntumassa oli jonkinlainen “hyhmälautta”, joka velloi hitaasti edestakaisin kuin jäähtyvä munkkirasva kattilassa. -Kerrassaan loistava kielikuva, pitäisiköhän sittenkin alkaa kirjailijaksi?

Aaltoja tuli rantakallioille kuitenkin sen verran, että pieniä ja vähän suurempiakin jääkappaleita jäi kimaltelemaan hetkiseksi laskevan auringon viime säteisiin. Läpeensä märät jäämurikat värjäytyivät kauniin kellertäviksi, mutta niiden kuvaaminen osoittautui hankalaksi :( Jonkinlaisen räpsyn sain otettua tilanteesta, ja vasta kuvia analysoidessani löysin ilmiselvän jäänorpan kurkkimasta kallion takaa:

Jäänorppa

Kuvaa on rajattu alkuperäisestä ja taustaa + etualaa on hieman pehmennetty kuvankäsittelyssä.

Minä olen jo monina, monina vuosina odottanut VLK-kisan finalistien julkistusta kuin kuuta nousevaa. Viime vuosina meillä on ollut kunnia saada ylin tuomio ulkomaisilta päätuomareilta, mutta tänä vuonna valinnan suorittivat kotimaiset voimat. Edellisen kerran kun meillä oli vastaavanlainen tilanne, se herätti melko suuren keskustelun alan harrastajien (ja osin ammattilaistenkin) keskuudessa. Muistan vieläkin viime vuoden ihastelun kun avasin finalistikuvat näytölleni. Wow, se oli hieno setti, ja ne kuvat myös menestyivät kansainvälisesti, kuten jo aiemmin kirjoitin.

Tänään sähköpostiin tulla tupsahti ilmoitus finalistien julkistamisesta. Riensin avaamaan linkin ja odotin näkeväni jälleen jotain ainutlaatuista – ja niin totta vie näinkin :@ Nuorten sarjojen kuvat vievät minun ääneni, muiden sijoittumista näin korkealle en yksinkertaisesti voi käsittää, anteeksi vain.

Pystykorvaisessa käärmekuvassa on mielestäni toimivin sommittelu. Koiran suu on jossain kultaisessa leikkauksessa ja kärmes tekee diagonaalia nurkasta kohti kuva-alan keskustaa.

Missä on valo? No, maisemakuvassa se on värinä, mutta muuten en ymmärrä valintaa. Kasvikuvassa on vastavaloa, mikä normaalisti saa sydämeni sykkimään, muttei nyt. Rytmiä ja toistuvuuttakin kasvikuvassa on, mutta ei… Nisäkäskuvan tausta on luonnottoman blurri, missä on terävyysalueen raja ruohikossa ja tiessä?!? Blurraten saatu sileäksi, liian raju kohinanpoisto?

Edit: Nisäkässarjan voittaja on toisaalla kommentoinut tuota blurrausepäilyä. Kysymys ei ole liiallisesta manipuloinnista, vaan tiedoston pienentämisen yhteyteen liittyvistä toimista, joiden vuoksi kuva on kärsinyt kohtuuttomasti. Asiasta on lisäksi tulossa laajempi artikkeli Luontokuva-lehteen. /Edit

No entä sitten hittituote linnut? Taistelevat metso…hetkinen…korpimetsot sittenkin. Ahaa, harvinaisuuskerroin on iskenyt tässä kohtaa! Suomessahan menestyy kisoissa kun kuvaa harvinaisesta linnusta (tai risteymästä) keskinkertaisen kuvan. Hitto vie! Tuollaisesta on päästävä jo pikku hiljaa eroon! Hieno kuva harakasta on aivan yhtä arvokas kuin hieno kuva jostain pitkänokkakurppaviklosta! Linnun tai tapahtuman (tai yleensäkään kohteen) harvinaisuudella ei saisi olla mitään tekemistä näissä asioissa, se ei saisi vaikuttaa tuomarointiin yhtään!

Puuh, jopas helpotti. Jutussa oleva kritiikki ei ole tarkoitettu kuvaajille, jos joillekin, niin tuomareille.

Pulinat pois, tuomaristo on puhunut. Onnea voittajille!