Pohjoista valoa etsimässä

Törmäsin ruokatunnillani autoansa imuroivaan kuvaajakollegaan. Kysäisin pahuuttani jotta olisiko hänellä tietoa käärmepaikoista. Tietoja vaihdettuamme ajattelin käydä töiden jälkeen tarkastamassa paikan. Komppasin tyhjältä vaikuttavaa maastoa suhteellisen tarkasti, kunnes lopulta melkein kävelin kolmen rantakäärmeen päälle. Sain kohtuullisen lajikuvan, mutta elinympäristökuva antaa vielä odottaa itseään.

Kieli tuntuu olevan jumissa, tästä tuli tekstin osalta vähän tällainen oksennus, mutta puhukoot kuvat puolestaan kun en jaksa selitellä. Ensimmäinen on, vastoin Exif-tietoja, kuvattu 35-millisellä objektiivilla ja toinen Sigman 150-millisellä makrolla.

Rantakäärme 1

Rantakäärme 2

Edit: Tästä, hieman väljemmästä rajauksesta, pidän itse asiassa enemmän kuin tuosta tiukemmasta.

Rantakäärme 3

Alkaa ilmeisesti olla meikäläisen retkelläkäynti sen verran harvinaislaatuinen tapahtuma, että Porissa oli sen kunniaksi vedetty liput salkoihin. -On se hienoa kun luontokuvaajaa näin arvostetaan!

Aamulla oli pakkasta reilut 15 astetta ja aurinko paistoi täydeltä laidaltaan. Retki oli päätetty tehdä, mutta vielä oli sen suunta avoimena. Pohdinnassa päädyttiin siihen, että aloitamme retken Lampinkoskelta koskikaroja katsellen & kuvaillen ja jatkamme siitä Reposaaren kalasatamaan lokkisaldoa katsastamaan. Koska pakkanen oli aamulla vielä turhan kova, niin siirsimme aloituksen hieman iltapäivän puolelle.

Sää ei kuitenkaan ollut meille enää iltapäivällä suosiollinen, vaan aurinkoinen kevätkeli vaihtui pilvipeitteeseen ja lopulta hentoon lumisateeseen. Karakuvauksesta ei tullut mitään puuttuvan valon vuoksi, mutta saimme silti seurata useamman karan kisailua jäisellä joella. -Yltyipä yksi kaksikko jopa hieman tukkanuottasillekin ja kilpalaulantaan.

Tyhjin muistikortein ei tarvittu sentään pois tulla, sillä nyt oli oiva tilaisuus testata Hoyan 400x ND-suodinta. Oli ihan mukavaa kuvata virtaavaa vettä aukolla 16 ja 30 sekunnin valotusajalla :P Tässä kuitenkin aukko 11 ja 13 sekuntia, optiikkana wanha Nikkor 35/2 AI-S:

Jäätyvä joki

Vähiin käy virtaavan veden tila ennen kuin se loppuu… Olen jo aiemminkin tainnut mainita asiasta, mutta Satakunnan jokien vesi on väriltään sangen ikävää, tuollaista ruskeaa :( Yritä siinä nyt sitten ottaa kauniita maisemakuvia ruskeasta jäämaisemasta…onneksi noista voi aina vääntää mustavalkoisen version niin halutessaan.

Tulipa sitten ulkoilutettua kameraakin pitkästä aikaa… -Pääpaino oli kuitenkin oman itseni ulkoiluttamisessa, ei kuvaamisessa, sillä olin jostain syystä kovin hidas näkemään mitään, saati sitten kuvaamaan. Valo oli kuitenkin kaunista, suorastaan jumalaista vuoden pimeimmän kauden jälkeen!

Kallon rannalla oli joitakin kohtuullisen kuvauksellisia jäämuodostelmia, mutten vain löytänyt sopivaa kuvakulmaa niiden kuvaamiseksi. Meri oli muuten avoin, mutta rannan tuntumassa oli jonkinlainen “hyhmälautta”, joka velloi hitaasti edestakaisin kuin jäähtyvä munkkirasva kattilassa. -Kerrassaan loistava kielikuva, pitäisiköhän sittenkin alkaa kirjailijaksi?

Aaltoja tuli rantakallioille kuitenkin sen verran, että pieniä ja vähän suurempiakin jääkappaleita jäi kimaltelemaan hetkiseksi laskevan auringon viime säteisiin. Läpeensä märät jäämurikat värjäytyivät kauniin kellertäviksi, mutta niiden kuvaaminen osoittautui hankalaksi :( Jonkinlaisen räpsyn sain otettua tilanteesta, ja vasta kuvia analysoidessani löysin ilmiselvän jäänorpan kurkkimasta kallion takaa:

Jäänorppa

Kuvaa on rajattu alkuperäisestä ja taustaa + etualaa on hieman pehmennetty kuvankäsittelyssä.

Huh, nyt hieman mietityttää: Ollako rehellinen vai silittelevä tämän aran aiheen tiimoilta… No, katsotaan mitä tästä tulee ja mietitään sitten uudelleen :o)

Minä olen jo monina, monina vuosina odottanut VLK-kisan finalistien julkistusta kuin kuuta nousevaa. Viime vuosina meillä on ollut kunnia saada ylin tuomio ulkomaisilta päätuomareilta, mutta tänä vuonna valinnan suorittivat kotimaiset voimat. Edellisen kerran kun meillä oli vastaavanlainen tilanne, se herätti melko suuren keskustelun alan harrastajien (ja osin ammattilaistenkin) keskuudessa. Muistan vieläkin viime vuoden ihastelun kun avasin finalistikuvat näytölleni. Wow, se oli hieno setti, ja ne kuvat myös menestyivät kansainvälisesti, kuten jo aiemmin kirjoitin.

Tänään sähköpostiin tulla tupsahti ilmoitus finalistien julkistamisesta. Riensin avaamaan linkin ja odotin näkeväni jälleen jotain ainutlaatuista – ja niin totta vie näinkin :@ Nuorten sarjojen kuvat vievät minun ääneni, muiden sijoittumista näin korkealle en yksinkertaisesti voi käsittää, anteeksi vain.

Pystykorvaisessa käärmekuvassa on mielestäni toimivin sommittelu. Koiran suu on jossain kultaisessa leikkauksessa ja kärmes tekee diagonaalia nurkasta kohti kuva-alan keskustaa.

Missä on valo? No, maisemakuvassa se on värinä, mutta muuten en ymmärrä valintaa. Kasvikuvassa on vastavaloa, mikä normaalisti saa sydämeni sykkimään, muttei nyt. Rytmiä ja toistuvuuttakin kasvikuvassa on, mutta ei… Nisäkäskuvan tausta on luonnottoman blurri, missä on terävyysalueen raja ruohikossa ja tiessä?!? Blurraten saatu sileäksi, liian raju kohinanpoisto?

Edit: Nisäkässarjan voittaja on toisaalla kommentoinut tuota blurrausepäilyä. Kysymys ei ole liiallisesta manipuloinnista, vaan tiedoston pienentämisen yhteyteen liittyvistä toimista, joiden vuoksi kuva on kärsinyt kohtuuttomasti. Asiasta on lisäksi tulossa laajempi artikkeli Luontokuva-lehteen. /Edit

No entä sitten hittituote linnut? Taistelevat metso…hetkinen…korpimetsot sittenkin. Ahaa, harvinaisuuskerroin on iskenyt tässä kohtaa! Suomessahan menestyy kisoissa kun kuvaa harvinaisesta linnusta (tai risteymästä) keskinkertaisen kuvan. Hitto vie! Tuollaisesta on päästävä jo pikku hiljaa eroon! Hieno kuva harakasta on aivan yhtä arvokas kuin hieno kuva jostain pitkänokkakurppaviklosta! Linnun tai tapahtuman (tai yleensäkään kohteen) harvinaisuudella ei saisi olla mitään tekemistä näissä asioissa, se ei saisi vaikuttaa tuomarointiin yhtään!

Puuh, jopas helpotti. Jutussa oleva kritiikki ei ole tarkoitettu kuvaajille, jos joillekin, niin tuomareille.

Pulinat pois, tuomaristo on puhunut. Onnea voittajille!