Jospa pääsisi kalastamaan…mutta kun ei, niin täytyy vain kärvistellä ja odotella…
Onneksi on ihana puoliso, onneksi on ystäviä, onneksi on työtä, onneksi saa olla elossa. Onneksi on hyvä, pieni elämä. -Niin, ja tänään oli sumuista:
Kuuminaistenniemen rantaniittyä ja metsää
Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa ja sen kunniaksi teimme Mikon kanssa retken Kuuminaistenniemeen. Matkalla havaitsimme joitakin pieniä tiaisparvia, lajeina lähinnä tinttejä ja hippiäisiä. -Niemen kärjessä oli myös yksi vihervarpunen, muutoin todella vaisua.
Täällä voisi hyvällä tuurilla nähdä myöhäisiä kahlaajia
Merivesi oli käynyt melko korkealla ja kasannut komeita hauruvalleja niemeen. -Olivat vain hyväkkäät melkoisen niljakkaita kävellä! Kuvassa oleva valli oli parhaimmillaan noin puoli metriä korkea.
Hauruvalli Kuuminaistenniemessä
Teimme nuotion ajopuista, paistoimme makkarat ja joimme jouluiset kaffet (joku iänvanha joulukahvipussi sattui kaapista käteen ja osoittautui hyväksi, maltilliseksi sekoitukseksi!). Harvoin on nuotiomakkara maistunut yhtä hyvältä kuin tänään! Joku sinnikko perhokalastaja jahtasi tyrskytaimenia aallokossa kahlaten, oli melkoisen hienon näköistä katseltavaa..pitänee itsekin joskus ottaa ja käydä katsastamassa paikan kalastusmahdollisuudet :)
Marraskuun lopun aurinko maalasi metsänpohjaan laikkujaan
Metsän kuvaaminen on vaikeaa, grrrr.. Ei saisi olla liikaa tavaraa, ei myöskään liian vähää -yritä nyt sitten löytää sellainen kuvauksellinen metsänpohja :/ Tänäänkin valo oli todella hienoa, mutta ei sitä vain saanut kuviin vangittua sellaisena kuin sen näin. Jotenkin kuvassa kaikki latistuu, mutta onneksi on muistot tallella hyvästä retkestä!
Nooh, lomaa tässä odotellaan kovasti tällä hetkellä. -Tarkoitus olisi aloitella ne tuossa elokuun alussa ja matkata Lappiin pariksi viikoksi, lopusta ajasta ei ole vielä sen tarkempia suunnitelmia. Lapissa vietetään aikaa mukuloitten kanssa erilaisten aktiviteettien merkeissä, ehkäpä uuppeli pyörähtää pienen reissun tuolla ihan ylhäällä Lapissa, tiedä häntä.
Koskella
Perhokalastus oli tärkeä harrastus aikuisuuden kynnyksellä, harrastin sitä kiivaasti vuosikausia ja kehitin kohtuullisen hyvät perhonsidontataidotkin siinä ohessa -lisäksi sain jonkinlaisen höperön maineen kotikylälläni, terveisiä vaan sinnekin… Harrastus sitten jäi jostain syystä taka-alalle ja kuihtui hiljalleen pois. Viime viikolla hermo petti ja kävin ostamassa perhokalastussetin sekä perhonsidontavälineitä. -Ei siis voi olla todellista että 15 vuodessa voi unohtaa lähes kaiken perhonsidonnasta! Laskuvarjohäkilän tekeminen on ahkeran harjoittelunkin jälkeen lähinnä säälittävää räpellystä :( No, ehkä se tästä hiljalleen…
Harjavallan pato
Maakuntamatkailua on tullut myös harrastettua hieman. Harjavallan vesivoimalaitos on aika kuvauksellinen kohde näin juoksutusten ulkopuolellakin, sieltä nämä pari räpsyä.
Harjavallan pato
Litteähukankorento, naaras
Kokemäellä kävin kääntymässä sen verran, että tarkastin tunnetun litteähukankorennon esiintymispaikan -enkä turhaan. Hieman siipeensä ottanut naaras suostui poseeraamaan kovahkossa tuulessa. Kollega oli käynyt paikalla noin viikko minun jälkeeni ja havainnut useita yksilöitä -hienoa!
Tällaista minulle kuuluu, ei mitään kovin ihmeellistä :)
Viikonloppu meni mukavasti flunssaa potiessa, en käynyt kertaakaan edes pihalla :( Tänään alkoi kuitenkin työpäivän jälkeen jalka sen verran vippasemaan, jotta nappasin kamerarepun mukaan ja ajelin Lampinkoskelle sudenkorentojen ja kasvien kuvaamisen toivossa. Auton lämpömittari näytti ulkolämpötilaksi noin 26 astetta ja voin sanoa että auton sisällä oli vielä hieman kuumempaa… Lampinkoski kylpi lämpimässä auringonvalossa saapuessani paikalle.
Lampinkoski
Sulkakoipikorentoja lenteli rantaheinikossa lähes joka paikassa, mutta vain muutama koiras suostui kuvattavaksi -naaraita oli vähemmän ja ne olivat kovin arkoja. Sulkakoipikorennolla on muuten Suomen hentosudenkorennoista suhteellisesti kaikkein levein pää (jos asia nyt ketään sattuu kiinnostamaan..).
Sulkakoipikorento
Yleensä immenkorento on harvalukuisempi kuin neidonkorento, mutta meillä täällä Porin seudulla asia on päinvastoin lähes joka paikassa. -Ei minulla mitään näitä immenkorentoja vastaan ole, mutta kuvaisin mielelläni myös neidonkorentoja :)
Immenkorento
Kun sudenkorentokoiras tarttuu perälisäkkeillään naarasta niskasta kiinni, vaihetta kutsutaan tandemiksi. Kun tandemista edetään paritteluun saakka, muodostuu kuvassa nähtävä kopula (copulating wheel). -Jotkut ovat näkevinään tässä muodossa sydämen ja pitävät sitä romanttisena juttuna.
Immenkorentojen kopula
Sylkikuoriainen (?) sattui istumaan hauskasti keltakurjenmiekan päällä, joten se pääsi itseoikeutetusti kuvaan mukaan. Kuvassa oli jokunen häiritsevä osatekijä, jotka on julkaistavasta versiosta blurrattu piiloon.
Sylkikuoriainen keltakurjenmiekalla
Tässä vielä sama kasvi eri kulmasta.
Keltakurjenmiekka
Lampinkoskelta löytyy yleensä aina jotain kuvattavaa, niin myös tänään :) Kahvilan piha on muuten suuren myllerryksen alla, joten parkkipaikan löytäminen voi, varsinkin hyvän uintikelin sattuessa, olla haasteellista.
Reveli on pieni, pitkulainen saari Merikarvian ja Porin välissä, tarkemmin ottaen täällä. Matka taittuu pienellä moottoriveneellä noin kolmessa vartissa hiljaa ajellen.
Niin, juhannusta tuli vietettyä kyseisessä saaressa lauantaista sunnuntaihin, ja kokemus oli sangen upea. Joitakin kuvia tarttui kennolle, vaikkei kyseessä mikään hardcore kuvausreissu ollutkaan.
Merikihu
Merikihuja saaressa pesi kaksi paria, toinen toisessa päässä. Välillä kihut ottivat yhteenkin, mutta pääasiassa ne keskittyivät poikastensa ruokkimiseen. Ainakin toisella parilla oli yksi poikanen, löysimme sen pienen etsimisen jälkeen. Kuvaa on manipuloitu siten, että ylhäälle on lisätty taivasta sommittelullisista syistä.
Tupa
Saaressa on pieni, muistaakseni paikallisen ympäristökeskuksen ylläpitämä tupa. Ikkunat olivat rikki ja näkymä muutenkin lohduton läheltä tarkasteltuna. Ei voi käsittää miksi jotkut idiootit menevät tuollaisiin saariin paikkoja rikkomaan :(
Västäräkki
Västäräkeillä, kuten monilla muillakin linnuilla, oli poikaset jossain matalan kasvillisuuden kätköissä. Saaressa oli ainakin kaksi hylättyä kyhmyjoutsenen pesää, mikä sinällään ei ole ihme, sillä Reveli on veneilijöiden keskuudessa suosittu paikka. Kylmä alkukesä oli tehnyt tuhojaan myös tiirojen ja lokkien poikasten keskuudessa -maastosta löytyi paljon kuolleita poikasia.
Karikukko
Missä lokki- tai tiirayhdyskunta, siellä karikukko -ei paikkaa missä tätä kahlaajaa ei olisi ollut. Bonuksena saarta kierrellessämme saimme nähdä myös merellä uivan riskilän, kiitos Mikon tarkkaavaisuuden!