Onneksi on ihana puoliso, onneksi on ystäviä, onneksi on työtä, onneksi saa olla elossa. Onneksi on hyvä, pieni elämä. -Niin, ja tänään oli sumuista:

Kuuminaistenniemen rantaniittyä ja metsää

Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa ja sen kunniaksi teimme Mikon kanssa retken Kuuminaistenniemeen. Matkalla havaitsimme joitakin pieniä tiaisparvia, lajeina lähinnä tinttejä ja hippiäisiä. -Niemen kärjessä oli myös yksi vihervarpunen, muutoin todella vaisua.

Täällä voisi hyvällä tuurilla nähdä myöhäisiä kahlaajia

Merivesi oli käynyt melko korkealla ja kasannut komeita hauruvalleja niemeen. -Olivat vain hyväkkäät melkoisen niljakkaita kävellä! Kuvassa oleva valli oli parhaimmillaan noin puoli metriä korkea.

Hauruvalli Kuuminaistenniemessä

Teimme nuotion ajopuista, paistoimme makkarat ja joimme jouluiset kaffet (joku iänvanha joulukahvipussi sattui kaapista käteen ja osoittautui hyväksi, maltilliseksi sekoitukseksi!). Harvoin on nuotiomakkara maistunut yhtä hyvältä kuin tänään! Joku sinnikko perhokalastaja jahtasi tyrskytaimenia aallokossa kahlaten, oli melkoisen hienon näköistä katseltavaa..pitänee itsekin joskus ottaa ja käydä katsastamassa paikan kalastusmahdollisuudet :)

Marraskuun lopun aurinko maalasi metsänpohjaan laikkujaan

Metsän kuvaaminen on vaikeaa, grrrr.. Ei saisi olla liikaa tavaraa, ei myöskään liian vähää -yritä nyt sitten löytää sellainen kuvauksellinen metsänpohja :/ Tänäänkin valo oli todella hienoa, mutta ei sitä vain saanut kuviin vangittua sellaisena kuin sen näin. Jotenkin kuvassa kaikki latistuu, mutta onneksi on muistot tallella hyvästä retkestä!

Koskella

Perhokalastus oli tärkeä harrastus aikuisuuden kynnyksellä, harrastin sitä kiivaasti vuosikausia ja kehitin kohtuullisen hyvät perhonsidontataidotkin siinä ohessa -lisäksi sain jonkinlaisen höperön maineen kotikylälläni, terveisiä vaan sinnekin… Harrastus sitten jäi jostain syystä taka-alalle ja kuihtui hiljalleen pois. Viime viikolla hermo petti ja kävin ostamassa perhokalastussetin sekä perhonsidontavälineitä. -Ei siis voi olla todellista että 15 vuodessa voi unohtaa lähes kaiken perhonsidonnasta! Laskuvarjohäkilän tekeminen on ahkeran harjoittelunkin jälkeen lähinnä säälittävää räpellystä :( No, ehkä se tästä hiljalleen…

Harjavallan pato

Maakuntamatkailua on tullut myös harrastettua hieman. Harjavallan vesivoimalaitos on aika kuvauksellinen kohde näin juoksutusten ulkopuolellakin, sieltä nämä pari räpsyä.

Harjavallan pato

Litteähukankorento, naaras

Kokemäellä kävin kääntymässä sen verran, että tarkastin tunnetun litteähukankorennon esiintymispaikan -enkä turhaan. Hieman siipeensä ottanut naaras suostui poseeraamaan kovahkossa tuulessa. Kollega oli käynyt paikalla noin viikko minun jälkeeni ja havainnut useita yksilöitä -hienoa!

Tällaista minulle kuuluu, ei mitään kovin ihmeellistä :)

Lampinkoski

Sulkakoipikorentoja lenteli rantaheinikossa lähes joka paikassa, mutta vain muutama koiras suostui kuvattavaksi -naaraita oli vähemmän ja ne olivat kovin arkoja. Sulkakoipikorennolla on muuten Suomen hentosudenkorennoista suhteellisesti kaikkein levein pää (jos asia nyt ketään sattuu kiinnostamaan..).

Sulkakoipikorento

Yleensä immenkorento on harvalukuisempi kuin neidonkorento, mutta meillä täällä Porin seudulla asia on päinvastoin lähes joka paikassa. -Ei minulla mitään näitä immenkorentoja vastaan ole, mutta kuvaisin mielelläni myös neidonkorentoja :)

Immenkorento

Kun sudenkorentokoiras tarttuu perälisäkkeillään naarasta niskasta kiinni, vaihetta kutsutaan tandemiksi. Kun tandemista edetään paritteluun saakka, muodostuu kuvassa nähtävä kopula (copulating wheel). -Jotkut ovat näkevinään tässä muodossa sydämen ja pitävät sitä romanttisena juttuna.

Immenkorentojen kopula

Sylkikuoriainen (?) sattui istumaan hauskasti keltakurjenmiekan päällä, joten se pääsi itseoikeutetusti kuvaan mukaan. Kuvassa oli jokunen häiritsevä osatekijä, jotka on julkaistavasta versiosta blurrattu piiloon.

Sylkikuoriainen keltakurjenmiekalla

Tässä vielä sama kasvi eri kulmasta.

Keltakurjenmiekka

Lampinkoskelta löytyy yleensä aina jotain kuvattavaa, niin myös tänään :) Kahvilan piha on muuten suuren myllerryksen alla, joten parkkipaikan löytäminen voi, varsinkin hyvän uintikelin sattuessa, olla haasteellista.

Niin, juhannusta tuli vietettyä kyseisessä saaressa lauantaista sunnuntaihin, ja kokemus oli sangen upea. Joitakin kuvia tarttui kennolle, vaikkei kyseessä mikään hardcore kuvausreissu ollutkaan.

Merikihu

Merikihuja saaressa pesi kaksi paria, toinen toisessa päässä. Välillä kihut ottivat yhteenkin, mutta pääasiassa ne keskittyivät poikastensa ruokkimiseen. Ainakin toisella parilla oli yksi poikanen, löysimme sen pienen etsimisen jälkeen. Kuvaa on manipuloitu siten, että ylhäälle on lisätty taivasta sommittelullisista syistä.

Tupa

Saaressa on pieni, muistaakseni paikallisen ympäristökeskuksen ylläpitämä tupa. Ikkunat olivat rikki ja näkymä muutenkin lohduton läheltä tarkasteltuna. Ei voi käsittää miksi jotkut idiootit menevät tuollaisiin saariin paikkoja rikkomaan :(

Västäräkki

Västäräkeillä, kuten monilla muillakin linnuilla, oli poikaset jossain matalan kasvillisuuden kätköissä. Saaressa oli ainakin kaksi hylättyä kyhmyjoutsenen pesää, mikä sinällään ei ole ihme, sillä Reveli on veneilijöiden keskuudessa suosittu paikka. Kylmä alkukesä oli tehnyt tuhojaan myös tiirojen ja lokkien poikasten keskuudessa -maastosta löytyi paljon kuolleita poikasia.

Karikukko

Missä lokki- tai tiirayhdyskunta, siellä karikukko -ei paikkaa missä tätä kahlaajaa ei olisi ollut. Bonuksena saarta kierrellessämme saimme nähdä myös merellä uivan riskilän, kiitos Mikon tarkkaavaisuuden!

Ruostesiiven toukka hangella

Koska tänään ei satanut räntää, eikä edes tuullut, niin päätin käydä kuvaamassa tämän Kallon halkeaman uudelleen:

Halkeama revisited

Päivän retket veivät meidät myös Lampinkoskelle, mistä löysin mukavan näköisen jääreunan kosken partaalta. Tämä kuva on yhdistetty kahdesta kuvasta ja hangella olleita roskia ynnä rumia läiskiä on kloonattu pois.

Virtaavaa vettä ja jäätä

Kaikille asiasta tietämättömille lienee paikallaan selventää, että Porin ja Meri-Porin säät ovat yleensä toisistaan jonkin verran poikkeavat. -Kerran olimme Mikon kanssa kanoottiretkellä Iso-Enskerissä (muistaakseni se oli ko. saari) komeassa auringonpaisteessa ja katselimme nuotiolla makkaraa käristellessämme, kuinka Porin yllä oli komea ukkonen. Soittelin tai tekstasin kotiin vaimolle ja hän vahvisti, jotta siellä myös satoi kaatamalla.

Halkeama kalliossa

Poikkeus vahvisti säännön tällä kertaa, sillä säätila oli tasan samanlainen myös Meri-Porissa. -Voi että minua harmitti! Kiukkua sisälläni pidellen kävelin rannalla ja etsin kuvakulmia räntäsateen piiskatessa naamaani. Huomasin siinä samalla, että kiukkuisena ei kannata kuvata mitään, ei maksa vaivaa edes yrittää. Jotenkin se sisäinen myllerrys vie kyvyn nähdä mitään kuvauksellista, saatikka sitten saada sitä vangittua haluamallaan tavalla kuvaan saakka. -Seurauksena on yleensä entistä suurempi harmitus :D

Jäätä

Katto

Leikkaus

Talitiainen kävi täällä

Halkeamat

Reposaari

Reposaari panoraama

Reposaari panoraama 2

Halkeamat 2

Ok, tarina on näiden osalta seuraavanlainen: Katselin eilen säätiedotusta ja arvelin että tänään pääsen kuvaamaan auringonlaskua töiden jälkeen. Tämä liike vaati sen, että menin töihin autolla. -Jäin paitsi aamu- ja iltakävelyäni, nyyh :( Kun kello löi neljä, suuntasin kohti Meri-Poria. Pääsin pelipaikalle parhaaseen aikaan ja löysin uuden reitin rannalle. Vaikka auringonlasku oli upeampi kuin aikoihin, en saanut sitä tarttumaan kennolle sellaisena kuin sen näin. En myöskään pysty tuottamaan sitä fiilistä kuvankäsittelyllisesti, joten vaalin kaunista taivaanrantaa muistoissani :)

Kallo 1

Kallo 2

Tämä alempi kuva on yhdenlainen testaus, laitoin nimittäin kamerasta päällekkäisvalotuksen määräksi kolme ruutua, ja räiskin siten 90 sekunnin valotuksen ilman työläitä laskemisia, notta voi sitä tekniikkaa käyttää hyväkseen näinkin. Koska olin sitten päättänyt unohtaa taskulampun kotiin, kompuroin pois paikalta ennen kuin tuli säkkipimeää…