Kuuminaistenniemen rantaniittyä ja metsää

Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa ja sen kunniaksi teimme Mikon kanssa retken Kuuminaistenniemeen. Matkalla havaitsimme joitakin pieniä tiaisparvia, lajeina lähinnä tinttejä ja hippiäisiä. -Niemen kärjessä oli myös yksi vihervarpunen, muutoin todella vaisua.

Täällä voisi hyvällä tuurilla nähdä myöhäisiä kahlaajia

Merivesi oli käynyt melko korkealla ja kasannut komeita hauruvalleja niemeen. -Olivat vain hyväkkäät melkoisen niljakkaita kävellä! Kuvassa oleva valli oli parhaimmillaan noin puoli metriä korkea.

Hauruvalli Kuuminaistenniemessä

Teimme nuotion ajopuista, paistoimme makkarat ja joimme jouluiset kaffet (joku iänvanha joulukahvipussi sattui kaapista käteen ja osoittautui hyväksi, maltilliseksi sekoitukseksi!). Harvoin on nuotiomakkara maistunut yhtä hyvältä kuin tänään! Joku sinnikko perhokalastaja jahtasi tyrskytaimenia aallokossa kahlaten, oli melkoisen hienon näköistä katseltavaa..pitänee itsekin joskus ottaa ja käydä katsastamassa paikan kalastusmahdollisuudet :)

Marraskuun lopun aurinko maalasi metsänpohjaan laikkujaan

Metsän kuvaaminen on vaikeaa, grrrr.. Ei saisi olla liikaa tavaraa, ei myöskään liian vähää -yritä nyt sitten löytää sellainen kuvauksellinen metsänpohja :/ Tänäänkin valo oli todella hienoa, mutta ei sitä vain saanut kuviin vangittua sellaisena kuin sen näin. Jotenkin kuvassa kaikki latistuu, mutta onneksi on muistot tallella hyvästä retkestä!

Pisarat

Viimeinen lomaviikko on menossa, on hyvä palata jälleen töihin ja normaaleihin päivärutiineihin. Olen havainnut ettei liiallinen vapaa-aika sovi minulle, neljä viikkoa lomalla on jo yhtä tuskaa, vaikkakin todella tarpeellista jotta taas jaksaa kantaa pitkän talven kuorman. -Ehkä pätkin lomaani ensi vuonna, mikäli se vain on mahdollista. Kaksi kahden viikon jaksoa tuntuisi perin houkuttelevalta ajatukselta :)

Mitäs lomalla sitten? -No, kävin pojan kanssa Suomen päälaella kalastelemassa ja etsimässä tundrakiiltokorentoa. Kalaa ei tullut eikä korentoa löytynyt, mutta reissu oli silti erittäin hieno. Oli jotain käsittämättömän upeaa seistä Utsjoen rannalla kirkkaan veden äärellä ja katsella vastapäätä kohoavaa tunturia joka värjäytyi kullankeltaiseksi laskevan auringon säteistä. Paluu vanhan, rakkaan perhokalastuksen pariin oli totta, ja mikä parasta, myös ympäristötekijät olivat kunnossa :) Tundrakiiltokorentoa täytynee mennä etsimään uudelleen ensi vuonna! Nuorgamissa oli muuten aivan käsittämättömän paljon lakkoja jängillä, en ikänä ole nähnyt yhtä paljon lakkaa luonnossa. Täysin kypsiä ne eivät vielä olleet, mutta sieltä täältä sain napsittua maistiaisia riittämiin. Lapin reissun ajan oli kesän varmaankin lämpimin viikko, täydet hellelukemat koko ajan. Kuumuus haittasi selvästi kalastusta, sillä vedet olivat turhan lämpimät lohikalojen kannalta.

Kuvia Lapista? Nope, none, not available. -En ottanut reissulta yhtään kuvaa, en pystynyt kuvaamaan niissä häikäisevissä maisemissa. Neitsytmatka on parempi säilyttää muistoissaan kuin pilata se kameran takana kykkimällä. Seuraava reissu sitten eri tarkoituksella ja eri tavoittein.

Eilinen päivä oli todella aurinkoinen, ei siis mikään paras mahdollinen kuvaussää, mutta sudenkorentojen havainnoinnin kannalta mitä mainioin. Käsivarret ja niska saivat sipaisun aurinkovoidetta, vanhakin oppii.. (Piisamin kanssa tehty Puurijärven reissu ja palaneet käsivarret ovat vielä tuoreessa muistissa!)

Saavuin pelipaikalle kutakuinkin 11 maissa, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmin maa hönki turpeisia tuoksujaan. Kumisaappaitten käyttö ei houkutellut pätkääkään, mutta minkäs teet… Yliherkkyys hyttysen- ja paarmanpuremille ei auta luonnossaliikkujaa yhtään, Zyrtec (tai vastaava) on kova sana päivittäin nautittuna!

Maariankämmekkä

Kristallinkirkkaan puron molemmin puolin kasvoi siellä täällä maariankämmekkää ja olivat mokomat vielä sangen hyväkuntoisiakin! Ei mikään paras mahdollinen kuva, mutta jotenkin jäi miellyttämään kumminkin.

Sorjahukankorento

Sorjahukankorento on paikalle tyypillinen laji, se ei menestyisikään ihan missä tahansa, vaan on sangen vaativa elinympäristönsä suhteen. Kuvassa on jo hieman kulunut naaras. Kuvasta on blurrattu pois yksi häiritsevä heinä.

Purokorento

Purolla viihtyvät myös purokorennot ja niitä näkyikin paikalla yhteensä 5-6 koirasta -ei vieläkään havaintoa naaraasta! Purokorento on majesteettisen kokoinen ilmestys, se kilpailee Suomen suurimman sudenkorennon tittelistä isoukonkorennon kanssa. Koostaan huolimatta nämä eivät, ainakaan eilen, olleet mitenkään erityisen aggressiivisia pienempiä sukulaisiaan kohtaan. Hoikkasinikorennot hätistelivät purokorentoja ihan pokkana pois omilta reviireiltään aina kun sattuivat partiokierroksillaan olevan yksilön äkkäämään.

Hoikkasinikorento

No niin, tässä siis hoikkasinikorentokoiras. Naaraista en kuvaa saanutkaan tällä reissulla. Mielestäni näitä korentoja on hankala kuvata :( Kuumalla ilmalla ne pitävät siipiään alas ja eteen painettuina, peittäen suurimman osan päästä ja silmistä. -Yritä siinä sitten ottaa näyttävää kuvaa :@

Hoikkasinikorento

Hoikkasinikorento

Tämä viimeinen on tarkoituksella kuvattu hieman kauempaa, halusin ottaa hoikkasinikorennosta tyypillisen kuvan, siis sellaisen, millaisessa tilanteessa sen useimmiten maastossa tapaa. Tässä koiras on reviirillään puron partaalla ja tähystelee ohi lentäviä saalishyönteisiä. Samalla se on myös valmiina ryntäämään kilpailijoittensa perään ja puolustamaan reviiriään.

Neidonkorento

Virtaavan veden partaalla oli luonnollisesti myös neidon- ja immenkorentoja. Kuvan saaminen niistä osoittautui harmillisen vaikeaksi :(

Pihtijokikorento

Pihtijokikorennon koiraita oli paikalla suhteellisen mukavasti, näin jopa yhden naaraan, mutta kuvattavaksi saakka se ei suostunut. -Ehkä oli meikki laittamatta naamaan, tiedä häntä.

Pihtijokikorento

Soon notta moro, sano jokikorento :P Retki oli sangen onnistunut, vaikkakaan en onnistunut saavuttamaan kohteitani sellaisessa valossa kuin olisin toivonut. Vaatisi paljon aikaa ja resursseja jotta voisi olla liikkeellä silloin kun valo on parhaimmillaan. Näistä pienistäkin piipahduksista luonnon helmaan saa olla kiitollinen :)

Koskella

Perhokalastus oli tärkeä harrastus aikuisuuden kynnyksellä, harrastin sitä kiivaasti vuosikausia ja kehitin kohtuullisen hyvät perhonsidontataidotkin siinä ohessa -lisäksi sain jonkinlaisen höperön maineen kotikylälläni, terveisiä vaan sinnekin… Harrastus sitten jäi jostain syystä taka-alalle ja kuihtui hiljalleen pois. Viime viikolla hermo petti ja kävin ostamassa perhokalastussetin sekä perhonsidontavälineitä. -Ei siis voi olla todellista että 15 vuodessa voi unohtaa lähes kaiken perhonsidonnasta! Laskuvarjohäkilän tekeminen on ahkeran harjoittelunkin jälkeen lähinnä säälittävää räpellystä :( No, ehkä se tästä hiljalleen…

Harjavallan pato

Maakuntamatkailua on tullut myös harrastettua hieman. Harjavallan vesivoimalaitos on aika kuvauksellinen kohde näin juoksutusten ulkopuolellakin, sieltä nämä pari räpsyä.

Harjavallan pato

Litteähukankorento, naaras

Kokemäellä kävin kääntymässä sen verran, että tarkastin tunnetun litteähukankorennon esiintymispaikan -enkä turhaan. Hieman siipeensä ottanut naaras suostui poseeraamaan kovahkossa tuulessa. Kollega oli käynyt paikalla noin viikko minun jälkeeni ja havainnut useita yksilöitä -hienoa!

Tällaista minulle kuuluu, ei mitään kovin ihmeellistä :)

Niin, juhannusta tuli vietettyä kyseisessä saaressa lauantaista sunnuntaihin, ja kokemus oli sangen upea. Joitakin kuvia tarttui kennolle, vaikkei kyseessä mikään hardcore kuvausreissu ollutkaan.

Merikihu

Merikihuja saaressa pesi kaksi paria, toinen toisessa päässä. Välillä kihut ottivat yhteenkin, mutta pääasiassa ne keskittyivät poikastensa ruokkimiseen. Ainakin toisella parilla oli yksi poikanen, löysimme sen pienen etsimisen jälkeen. Kuvaa on manipuloitu siten, että ylhäälle on lisätty taivasta sommittelullisista syistä.

Tupa

Saaressa on pieni, muistaakseni paikallisen ympäristökeskuksen ylläpitämä tupa. Ikkunat olivat rikki ja näkymä muutenkin lohduton läheltä tarkasteltuna. Ei voi käsittää miksi jotkut idiootit menevät tuollaisiin saariin paikkoja rikkomaan :(

Västäräkki

Västäräkeillä, kuten monilla muillakin linnuilla, oli poikaset jossain matalan kasvillisuuden kätköissä. Saaressa oli ainakin kaksi hylättyä kyhmyjoutsenen pesää, mikä sinällään ei ole ihme, sillä Reveli on veneilijöiden keskuudessa suosittu paikka. Kylmä alkukesä oli tehnyt tuhojaan myös tiirojen ja lokkien poikasten keskuudessa -maastosta löytyi paljon kuolleita poikasia.

Karikukko

Missä lokki- tai tiirayhdyskunta, siellä karikukko -ei paikkaa missä tätä kahlaajaa ei olisi ollut. Bonuksena saarta kierrellessämme saimme nähdä myös merellä uivan riskilän, kiitos Mikon tarkkaavaisuuden!

Se hyöty reissusta kuitenkin oli, että löysimme mahtavan sinivuokkopaikan. Mikon kanssa sitten eilen niitä kävimme katsomassa ja kuvaamassa. Eri värimuotoja löysimme kolme: sinisen, violetin ja valkoisen. -Valkoisesta en valitettavasti saanut minkäänlaista kuvaa, olivat jo menneet suppuun valon puutteesta. Näistä kahdesta muusta sitten jotain tarttui kennolle, en tosin ole täysin tyytyväinen näihinkään, mutta kun ennestään ei ollut mitään, niin ehkä näiden kanssa pystyy elämään.

Sinivuokko 1

Sinivuokko 2

Jää 1

Jää 2

Näitä valopalluroita ja jään kuoppia olisi tiiraillut pitempäänkin, mutta aika oli kortilla auringon laskiessa.

Valopalluroita

Ruostesiiven toukka hangella

Koska tänään ei satanut räntää, eikä edes tuullut, niin päätin käydä kuvaamassa tämän Kallon halkeaman uudelleen:

Halkeama revisited

Päivän retket veivät meidät myös Lampinkoskelle, mistä löysin mukavan näköisen jääreunan kosken partaalta. Tämä kuva on yhdistetty kahdesta kuvasta ja hangella olleita roskia ynnä rumia läiskiä on kloonattu pois.

Virtaavaa vettä ja jäätä

Aamulla oli pakkasta reilut 15 astetta ja aurinko paistoi täydeltä laidaltaan. Retki oli päätetty tehdä, mutta vielä oli sen suunta avoimena. Pohdinnassa päädyttiin siihen, että aloitamme retken Lampinkoskelta koskikaroja katsellen & kuvaillen ja jatkamme siitä Reposaaren kalasatamaan lokkisaldoa katsastamaan. Koska pakkanen oli aamulla vielä turhan kova, niin siirsimme aloituksen hieman iltapäivän puolelle.

Sää ei kuitenkaan ollut meille enää iltapäivällä suosiollinen, vaan aurinkoinen kevätkeli vaihtui pilvipeitteeseen ja lopulta hentoon lumisateeseen. Karakuvauksesta ei tullut mitään puuttuvan valon vuoksi, mutta saimme silti seurata useamman karan kisailua jäisellä joella. -Yltyipä yksi kaksikko jopa hieman tukkanuottasillekin ja kilpalaulantaan.

Tyhjin muistikortein ei tarvittu sentään pois tulla, sillä nyt oli oiva tilaisuus testata Hoyan 400x ND-suodinta. Oli ihan mukavaa kuvata virtaavaa vettä aukolla 16 ja 30 sekunnin valotusajalla :P Tässä kuitenkin aukko 11 ja 13 sekuntia, optiikkana wanha Nikkor 35/2 AI-S:

Jäätyvä joki

Vähiin käy virtaavan veden tila ennen kuin se loppuu… Olen jo aiemminkin tainnut mainita asiasta, mutta Satakunnan jokien vesi on väriltään sangen ikävää, tuollaista ruskeaa :( Yritä siinä nyt sitten ottaa kauniita maisemakuvia ruskeasta jäämaisemasta…onneksi noista voi aina vääntää mustavalkoisen version niin halutessaan.

Joutsijärvi

Käytiin Mikon kanssa taas katsastamassa yksi laavu ja nuotiopaikka. -Ei hassumpi reissu lainkaan! Laavulla oli kuivia puita ja sytykkeitä, sekä kaunis, erämainen maisema. Kyllä maistui paistettu makkara hyvälle luonnon helmassa!

Edit: Lisään uuden version eilisestä käpistelystä tähän jatkoksi. HDR ei oikein toimi tässä kuvassa, en ainakaan saa siitä vähääkään luonnollisen näköistä.

Joutsijärvi 2