Valkoailakki

Jotain uutta välillä tännekin :) Tänään oli sen verran tyyni ja aurinkoinen ilta, että läksin kameran kanssa ulos lähiluontoon. Valkoailakkia en ole itse kovin usein löytänyt, mutta nyt löysin useamman yksilön ryhmän läheiseltä lupiinipaikaltani.

Rentukka

Sarjassani vaikeita kuvattavia, osa kaksi: Rentukka. Ensimmäinen vaikeus on löytää ehjiä kukkia -Joo, olen kauneuden ihannoija mitä tulee kukkiin, sorppa. Toinen vaikeus on varmaan kaikelle kuvaamiselle yhteinen, eli sopiva kuvaussää. Pilvipouta toimii aina, muuten tuon keltaisen kanssa on todellisissa vaikeuksissa. Nyt ei kannata edes mainita valkovuokkoa auringonpaisteessa.. No, nyt on ehjät kukat ja sopiva sää, mutta miten ilmaista kuvassa kasvin todellista olemusta, tekemättä sille väkivaltaa? Lehtiäkin olisi kiva näkyä, samoin vartta, eikä kasvupaikkakaan tekisi hallaa. -Ok, kaikkea ei voi saada, joten otetaan pakollinen kukkapönötys ja häivytään paikalta ennen kuin sääsket saavat kuvaajasta voiton. Paras rentukkakuvani btw, ja ilmeisesti myös ainoa :P

Ketunleipä

Ketunleipä on kokemukseni mukaan hankala kuvattava, eikä tämäkään kerta ollut mitenkään poikkeava edellisiin verrattuna. Kohtuullinen tuuli haittasi kuvausta, mutta sarjatulella sain pari terävääkin ruutua sekaan. Valo oli kovaa, kiittelin itseäni koko reissun ajan hyvästä muistista. -Kovan valon aikana ei kannata mennä kuvaamaan mitään, piste. Tuon kun muistaisi, niin säästyisi monelta harmilta mitä kameraa kantaessaan voi kokea. Mieluummin olen kuvaamatta kuin kuvaan räikeässä valossa, sori, mutta niin se vain on. Tässä kohtaa aurinko taisi olla hennon pilviharson takana, hyvä niin -muuten olisi jäänyt tämäkin päivitys tekemättä :P

Ihminen on sokea :( Olemme kaikki lyhytnäköisiä, emme ymmärrä sijaamme tässä elämässä -emme oikeasti ymmärrä.

Onneksi on ihana puoliso, onneksi on ystäviä, onneksi on työtä, onneksi saa olla elossa. Onneksi on hyvä, pieni elämä. -Niin, ja tänään oli sumuista:

Kuuminaistenniemen rantaniittyä ja metsää

Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa ja sen kunniaksi teimme Mikon kanssa retken Kuuminaistenniemeen. Matkalla havaitsimme joitakin pieniä tiaisparvia, lajeina lähinnä tinttejä ja hippiäisiä. -Niemen kärjessä oli myös yksi vihervarpunen, muutoin todella vaisua.

Täällä voisi hyvällä tuurilla nähdä myöhäisiä kahlaajia

Merivesi oli käynyt melko korkealla ja kasannut komeita hauruvalleja niemeen. -Olivat vain hyväkkäät melkoisen niljakkaita kävellä! Kuvassa oleva valli oli parhaimmillaan noin puoli metriä korkea.

Hauruvalli Kuuminaistenniemessä

Teimme nuotion ajopuista, paistoimme makkarat ja joimme jouluiset kaffet (joku iänvanha joulukahvipussi sattui kaapista käteen ja osoittautui hyväksi, maltilliseksi sekoitukseksi!). Harvoin on nuotiomakkara maistunut yhtä hyvältä kuin tänään! Joku sinnikko perhokalastaja jahtasi tyrskytaimenia aallokossa kahlaten, oli melkoisen hienon näköistä katseltavaa..pitänee itsekin joskus ottaa ja käydä katsastamassa paikan kalastusmahdollisuudet :)

Marraskuun lopun aurinko maalasi metsänpohjaan laikkujaan

Metsän kuvaaminen on vaikeaa, grrrr.. Ei saisi olla liikaa tavaraa, ei myöskään liian vähää -yritä nyt sitten löytää sellainen kuvauksellinen metsänpohja :/ Tänäänkin valo oli todella hienoa, mutta ei sitä vain saanut kuviin vangittua sellaisena kuin sen näin. Jotenkin kuvassa kaikki latistuu, mutta onneksi on muistot tallella hyvästä retkestä!

CXKA Porissa 23.4.2008

Haukiojan Erkki rengasti minut 23.6.2005 Porissa. Sain silloin kaksi rengasta, yhden molempiin jalkoihini. -Vasempaan metallisen renkaan nro CT104402 ja oikeaan lukurenkaan koodilla CXKA. Seuraavaksi minut havaittiin Porissa 5.5.2007, renkaani luettiin jossain Reposaaren kalasataman liepeillä. 12.3.2008 vietin aikaani Israelissa ja lensin siitä takaisin Poriin, tullen kuvatuksi blogin ylläpitäjän toimesta 23.4.2008 Reposaaren kalasatamassa. Viimeisimmät liikkeeni on taltioitu 9-11.3.2009 Israelissa. Maailma muuttuu Eskoseni, toivottavasti näemme keväällä jälleen Reposaaressa!

Kynäsjoella

Joskus nöösinä tuli sidottua paljonkin perhoja, mutten oikeastaan ikinä oppinut tykkäämään streamereista saatika niillä kalastamisesta. Keskityin vain pikkuperhoihin ja opin sitomaan niitä kohtuullisen näppärästi. Nyt, aloitettuani kalastusharrastuksen uudelleen, minulle tuli tarve sitoa myös hieman isompia perhoja -isompien kalojen toivossa toki :P Sutaisin kasaan parikymmentä viritelmää ja kävin eilen koeuittamassa niitä Arantilankoskella Nakkilassa. Ykkösen niskalta sain heti kättelyssä alamittaisen taimenen, joten ihan syteen ei malli ilmeisesti mennyt :) Omin käsin tehdyllä ja itse suunnitellulla perholla kun saa kalan, niin se tuntuu kyllä kieltämättä hyvältä! Huomasin yksihaaraisiin koukkuihin sidotuissa perhoissa pienen ongelman: Ne eivät oikein tahtoneet upota. -Kaksihaaraisissa koukuissa olevat mallit toimivat moitteetta. Sidoin sitten illalla muutaman lyijylangalla painotetun version tosi toimia odottelemaan.

Tänään suuntasimme Antin kanssa Pomarkkuun, Kynäsjoelle. Olimme liikkeellä heti kahdeksan jälkeen ja saimme molemmat yhden kirjolohen heti kalastusalueen alkuosasta. Antti kalasteli siinä kohtaa uistimella ja minä oheisen kuvan perholla, joka oli suhteellisen tuhdisti painotettu. Kynäsjoen pinta oli korkeammalla kuin kertaakaan aikaisemmilla käynneillämme ja paikka paikoin koskiosuuksilla oli suorastaan häiritsevä meteli..yritä siinä nyt rauhoittua kun luonto murisee ympärillä :P

Vaihdoin perhokelalle uuden siiman: Kutosluokan Vision Attack intermediate läpinäkyvänä versiona. Huonona puolena mainittakoon siiman huono näkyvyys heittäjän suuntaan ja hyvänä puolena siiman heikko näkyvyys kalan suuntaan :P Heittopituus kasvoi siiman vaihdon myötä selvästi, ei nyt mitenkään järjettömästi, mutta jonkin verran kuitenkin. Jos tässä muutaman ajan harjoittelee, niin eiköhän tuonkin metkut tule hiljalleen tutuiksi.