Onneksi on ihana puoliso, onneksi on ystäviä, onneksi on työtä, onneksi saa olla elossa. Onneksi on hyvä, pieni elämä. -Niin, ja tänään oli sumuista:

Kuuminaistenniemen rantaniittyä ja metsää

Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa ja sen kunniaksi teimme Mikon kanssa retken Kuuminaistenniemeen. Matkalla havaitsimme joitakin pieniä tiaisparvia, lajeina lähinnä tinttejä ja hippiäisiä. -Niemen kärjessä oli myös yksi vihervarpunen, muutoin todella vaisua.

Täällä voisi hyvällä tuurilla nähdä myöhäisiä kahlaajia

Merivesi oli käynyt melko korkealla ja kasannut komeita hauruvalleja niemeen. -Olivat vain hyväkkäät melkoisen niljakkaita kävellä! Kuvassa oleva valli oli parhaimmillaan noin puoli metriä korkea.

Hauruvalli Kuuminaistenniemessä

Teimme nuotion ajopuista, paistoimme makkarat ja joimme jouluiset kaffet (joku iänvanha joulukahvipussi sattui kaapista käteen ja osoittautui hyväksi, maltilliseksi sekoitukseksi!). Harvoin on nuotiomakkara maistunut yhtä hyvältä kuin tänään! Joku sinnikko perhokalastaja jahtasi tyrskytaimenia aallokossa kahlaten, oli melkoisen hienon näköistä katseltavaa..pitänee itsekin joskus ottaa ja käydä katsastamassa paikan kalastusmahdollisuudet :)

Marraskuun lopun aurinko maalasi metsänpohjaan laikkujaan

Metsän kuvaaminen on vaikeaa, grrrr.. Ei saisi olla liikaa tavaraa, ei myöskään liian vähää -yritä nyt sitten löytää sellainen kuvauksellinen metsänpohja :/ Tänäänkin valo oli todella hienoa, mutta ei sitä vain saanut kuviin vangittua sellaisena kuin sen näin. Jotenkin kuvassa kaikki latistuu, mutta onneksi on muistot tallella hyvästä retkestä!

CXKA Porissa 23.4.2008

Haukiojan Erkki rengasti minut 23.6.2005 Porissa. Sain silloin kaksi rengasta, yhden molempiin jalkoihini. -Vasempaan metallisen renkaan nro CT104402 ja oikeaan lukurenkaan koodilla CXKA. Seuraavaksi minut havaittiin Porissa 5.5.2007, renkaani luettiin jossain Reposaaren kalasataman liepeillä. 12.3.2008 vietin aikaani Israelissa ja lensin siitä takaisin Poriin, tullen kuvatuksi blogin ylläpitäjän toimesta 23.4.2008 Reposaaren kalasatamassa. Viimeisimmät liikkeeni on taltioitu 9-11.3.2009 Israelissa. Maailma muuttuu Eskoseni, toivottavasti näemme keväällä jälleen Reposaaressa!

Kynäsjoella

Joskus nöösinä tuli sidottua paljonkin perhoja, mutten oikeastaan ikinä oppinut tykkäämään streamereista saatika niillä kalastamisesta. Keskityin vain pikkuperhoihin ja opin sitomaan niitä kohtuullisen näppärästi. Nyt, aloitettuani kalastusharrastuksen uudelleen, minulle tuli tarve sitoa myös hieman isompia perhoja -isompien kalojen toivossa toki :P Sutaisin kasaan parikymmentä viritelmää ja kävin eilen koeuittamassa niitä Arantilankoskella Nakkilassa. Ykkösen niskalta sain heti kättelyssä alamittaisen taimenen, joten ihan syteen ei malli ilmeisesti mennyt :) Omin käsin tehdyllä ja itse suunnitellulla perholla kun saa kalan, niin se tuntuu kyllä kieltämättä hyvältä! Huomasin yksihaaraisiin koukkuihin sidotuissa perhoissa pienen ongelman: Ne eivät oikein tahtoneet upota. -Kaksihaaraisissa koukuissa olevat mallit toimivat moitteetta. Sidoin sitten illalla muutaman lyijylangalla painotetun version tosi toimia odottelemaan.

Tänään suuntasimme Antin kanssa Pomarkkuun, Kynäsjoelle. Olimme liikkeellä heti kahdeksan jälkeen ja saimme molemmat yhden kirjolohen heti kalastusalueen alkuosasta. Antti kalasteli siinä kohtaa uistimella ja minä oheisen kuvan perholla, joka oli suhteellisen tuhdisti painotettu. Kynäsjoen pinta oli korkeammalla kuin kertaakaan aikaisemmilla käynneillämme ja paikka paikoin koskiosuuksilla oli suorastaan häiritsevä meteli..yritä siinä nyt rauhoittua kun luonto murisee ympärillä :P

Vaihdoin perhokelalle uuden siiman: Kutosluokan Vision Attack intermediate läpinäkyvänä versiona. Huonona puolena mainittakoon siiman huono näkyvyys heittäjän suuntaan ja hyvänä puolena siiman heikko näkyvyys kalan suuntaan :P Heittopituus kasvoi siiman vaihdon myötä selvästi, ei nyt mitenkään järjettömästi, mutta jonkin verran kuitenkin. Jos tässä muutaman ajan harjoittelee, niin eiköhän tuonkin metkut tule hiljalleen tutuiksi.

Kävin ostamassa luvat Nakkilan ST1:ltä ja ajoin siitä sitten Arantilankoskelle. Siiman päähän pistin “Närväsen erikoisen”, samanlaisen sinisen vaapun, millä viime reissulla sain ensimmäisellä heitolla kalan. Tällä kertaa ei kuitenkaan käynyt samoin, vaan sain heitellä ihan rauhassa kotvan aikaa. Alennuskorista löytämäni Rapala vaikutti uivan hyvin, mutta jäi sitten lopulta tukevasti pohjaan. Tuloksettoman vaappujen heittelyn jälkeen kokeilin pientä Blue Foxin lusikkaa ja Kuusamon Räsästä. Siirryin hiljalleen koskenniskalta kohti siltaa ja pysähdyin usein heittelemään muutamia, jokea viuhkamaisesti haravoivia heittoja. Siltaa lähestyessäni sain Räsäsellä pienen taimenen ihan rantavedestä. Sain koukut helposti irti ja kala pääsi takaisin omaan elementtiinsä. Tuntui hyvältä saada ensimmäinen tärppi, tiesin ettei uistinvalinta ole ihan pielessä.

Heittelin pitkiä heittoja keskelle koskea ja sitten yhtäkkiä siiman päässä tuntui jotain raskasta, vapa taipui ja jarru parahti lupaavasti! Kala lähti viemään uistinta vakuuttavan tuntuisesti ulommas, muttei kuitenkaan ollut mikään ylivirkeä tapaus. Säätelin jarrun tehoa hieman löysemmälle, koska kala ei varsinaisesti enää hetken kuluttua saanut räikkää soimaan ja pelkäsin sen irtoavan tästä syystä. Shakespearen vapa suoriutui väsytyksestä kunnialla, vaikkakin taipui melko rankasti aika ajoin! Peruutin varovasti haavin luokse muutaman metrin päähän ja nappasin sen kainalooni. Jatkoin väsyttämistä ja sain hilattua kalan lähemmäksi rantaa..se oli iso, isompi kuin olin ajatellutkaan! Miten ihmeessä tuon saisi haaviin ongelmitta.. Ylivilkkaisiin kirjolohiin tottuneena pelkäsin kalan ottavan hillittömän spurtin takaisin virtaan minut huomattuaan, mutta tämä tummahko taimen tyytyi vain hieman pyörähtelemään paikallaan. Sain kalan haavittua helposti, heti ensimmäisellä yrittämällä -joskus on onni myötä :)

Taimen ja ottiviehe

Kuvan uistin jäi sitten myöhemmin Tyninkoskella pohjaan, muutaman muun lisäksi..täytyy käydä täydentämässä varastoja jossain vaiheessa ennen seuraavaa reissua.

Naamalla on jostain syystä virne ;)

Tämä on suurin taimen mitä olen tähän saakka saanut, toivottavasti se myös maistuu hyvältä :)

4kg, 70cm

Tällaisesta taimenesta sai jo aika mukavan kokoiset fileet ja niiden leikkaaminen oli huomattavasti helpompaa kuin pienten kalojen tapauksessa. Ei se saalis, vaan se matka rannalle..

Arantilankoski

Sininen vaappu olikin todella ottava peli, muutaman heiton jälkeen toinen kala tarrasi kiinni, mutta pääsi karkuun. Sitten vaapun koukut tarttuivat toisiinsa kiinni ja huomasin hienoisen valmistusvian tämän osalta. -Ehkä pienemmät koukut eteen voisivat korjata tilanteen, pitänee antaa palautetta kun seuraavan kerran käyn Närväsellä. Tukevin tärppi oli sitten Arantilankosken uppotukki tai kivi tuon vieheen osalta, ei irronnut ampumallakaan, siima piti vetää poikki :( Antti tartutti komean kirjolohen ja se saatiin haavittua ylöskin, onneksi tuli suolaa mukaan.

Palatessamme autolle, huomio kiinnittyi parkkialueella seisovaan “rumaan” Alhospeyn autoon. Kevin Rowland siellä esitteli käsityönä valmistettuja bambuisia perhovapojaan -olivat muuten ensiluokkaista työtä! Jos sattuu rakastamaan kauniisti valmistettuja käyttöesineitä, niin näistä vavoista kannattaa pysyä kaukana…ellei ole valmistautunut hankkimaan sellaista :))

Arantilankoskelta siirryimme Tyninkoskelle, joka on voimakasvirtainen ja leveä kohta Kokemäenjoessa. -Pari jannua olikin kahlaamassa kainaloitaan myöten virrassa, ilmeisesti lohien perässä. Antti veti koskelta ylös kolme alamittaista taimenta, minä jäin lähes ilman tärppejä. -Huomasin sinisten uistinten puuttuvan pakistani (joitakin haukilusikoita lukuunottamatta) lähes täysin, ja niitä olisi tuossa paikassa tarvittu. Kävinkin sitten päivän päätteeksi ostamassa pari sinistä peltiä ja yhden Jesse-vaapun. Tyninkoski on hankala paikka kalastaa ilman kahluuvälineitä, sillä ranta on melkein pelkkää liukasta savimaata. -Savisuus antaa myös vedelle harmaahkon värin tuossa kohdassa.

Ruskilankoski oli sitten Nakkilan koskista viimeinen meidän kalastuspäivämme osalta. Kalastus alueella oli mukavan leppoisaa ja helppoa, koskiosuus vain on valitettavan lyhyt. Veneellähän nuo kaikki olisivat mukavasti saavutettavissa, mutta se ei oikein ole optio tällä hetkellä :) Saalista emme näiltä viimeisiltä koskilta saaneet, mutta päivä oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut!

Iltapäivällä päätin suunnata vielä Meri-Poriin kokeilemaan jigikalastusta. Oodeen sillan kupeesta sainkin sitten pari ahventa koukutettua, ensimmäiset jigillä saamani kalat :)

Jigiahven

Reissun kuviin en ole lainkaan tyytyväinen teknisesti, pieni pokkarini suoltaa aivan tolkutonta kuraa ulos :( Antakaa minulle kinokokoisella, maksimissaan 12 Megapikselin kennolla varustettu kiinteäobjektiivinen pokkari tyyliin Minox, Konica Hexar tms. Linssiksi mielellään 35/2 ;) En minä paljoa pyydä..minua on helppo miellyttää! -Soveltuukohan tuo nykyinen Canon-pokkari verkonpainoksi..vai pitääkö tässä ihan oikeasti kantaa järkkäriä mukanaan tuonne rannoille :(

Pisarat

Viimeinen lomaviikko on menossa, on hyvä palata jälleen töihin ja normaaleihin päivärutiineihin. Olen havainnut ettei liiallinen vapaa-aika sovi minulle, neljä viikkoa lomalla on jo yhtä tuskaa, vaikkakin todella tarpeellista jotta taas jaksaa kantaa pitkän talven kuorman. -Ehkä pätkin lomaani ensi vuonna, mikäli se vain on mahdollista. Kaksi kahden viikon jaksoa tuntuisi perin houkuttelevalta ajatukselta :)

Mitäs lomalla sitten? -No, kävin pojan kanssa Suomen päälaella kalastelemassa ja etsimässä tundrakiiltokorentoa. Kalaa ei tullut eikä korentoa löytynyt, mutta reissu oli silti erittäin hieno. Oli jotain käsittämättömän upeaa seistä Utsjoen rannalla kirkkaan veden äärellä ja katsella vastapäätä kohoavaa tunturia joka värjäytyi kullankeltaiseksi laskevan auringon säteistä. Paluu vanhan, rakkaan perhokalastuksen pariin oli totta, ja mikä parasta, myös ympäristötekijät olivat kunnossa :) Tundrakiiltokorentoa täytynee mennä etsimään uudelleen ensi vuonna! Nuorgamissa oli muuten aivan käsittämättömän paljon lakkoja jängillä, en ikänä ole nähnyt yhtä paljon lakkaa luonnossa. Täysin kypsiä ne eivät vielä olleet, mutta sieltä täältä sain napsittua maistiaisia riittämiin. Lapin reissun ajan oli kesän varmaankin lämpimin viikko, täydet hellelukemat koko ajan. Kuumuus haittasi selvästi kalastusta, sillä vedet olivat turhan lämpimät lohikalojen kannalta.

Kuvia Lapista? Nope, none, not available. -En ottanut reissulta yhtään kuvaa, en pystynyt kuvaamaan niissä häikäisevissä maisemissa. Neitsytmatka on parempi säilyttää muistoissaan kuin pilata se kameran takana kykkimällä. Seuraava reissu sitten eri tarkoituksella ja eri tavoittein.

Eilinen päivä oli todella aurinkoinen, ei siis mikään paras mahdollinen kuvaussää, mutta sudenkorentojen havainnoinnin kannalta mitä mainioin. Käsivarret ja niska saivat sipaisun aurinkovoidetta, vanhakin oppii.. (Piisamin kanssa tehty Puurijärven reissu ja palaneet käsivarret ovat vielä tuoreessa muistissa!)

Saavuin pelipaikalle kutakuinkin 11 maissa, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmin maa hönki turpeisia tuoksujaan. Kumisaappaitten käyttö ei houkutellut pätkääkään, mutta minkäs teet… Yliherkkyys hyttysen- ja paarmanpuremille ei auta luonnossaliikkujaa yhtään, Zyrtec (tai vastaava) on kova sana päivittäin nautittuna!

Maariankämmekkä

Kristallinkirkkaan puron molemmin puolin kasvoi siellä täällä maariankämmekkää ja olivat mokomat vielä sangen hyväkuntoisiakin! Ei mikään paras mahdollinen kuva, mutta jotenkin jäi miellyttämään kumminkin.

Sorjahukankorento

Sorjahukankorento on paikalle tyypillinen laji, se ei menestyisikään ihan missä tahansa, vaan on sangen vaativa elinympäristönsä suhteen. Kuvassa on jo hieman kulunut naaras. Kuvasta on blurrattu pois yksi häiritsevä heinä.

Purokorento

Purolla viihtyvät myös purokorennot ja niitä näkyikin paikalla yhteensä 5-6 koirasta -ei vieläkään havaintoa naaraasta! Purokorento on majesteettisen kokoinen ilmestys, se kilpailee Suomen suurimman sudenkorennon tittelistä isoukonkorennon kanssa. Koostaan huolimatta nämä eivät, ainakaan eilen, olleet mitenkään erityisen aggressiivisia pienempiä sukulaisiaan kohtaan. Hoikkasinikorennot hätistelivät purokorentoja ihan pokkana pois omilta reviireiltään aina kun sattuivat partiokierroksillaan olevan yksilön äkkäämään.

Hoikkasinikorento

No niin, tässä siis hoikkasinikorentokoiras. Naaraista en kuvaa saanutkaan tällä reissulla. Mielestäni näitä korentoja on hankala kuvata :( Kuumalla ilmalla ne pitävät siipiään alas ja eteen painettuina, peittäen suurimman osan päästä ja silmistä. -Yritä siinä sitten ottaa näyttävää kuvaa :@

Hoikkasinikorento

Hoikkasinikorento

Tämä viimeinen on tarkoituksella kuvattu hieman kauempaa, halusin ottaa hoikkasinikorennosta tyypillisen kuvan, siis sellaisen, millaisessa tilanteessa sen useimmiten maastossa tapaa. Tässä koiras on reviirillään puron partaalla ja tähystelee ohi lentäviä saalishyönteisiä. Samalla se on myös valmiina ryntäämään kilpailijoittensa perään ja puolustamaan reviiriään.

Neidonkorento

Virtaavan veden partaalla oli luonnollisesti myös neidon- ja immenkorentoja. Kuvan saaminen niistä osoittautui harmillisen vaikeaksi :(

Pihtijokikorento

Pihtijokikorennon koiraita oli paikalla suhteellisen mukavasti, näin jopa yhden naaraan, mutta kuvattavaksi saakka se ei suostunut. -Ehkä oli meikki laittamatta naamaan, tiedä häntä.

Pihtijokikorento

Soon notta moro, sano jokikorento :P Retki oli sangen onnistunut, vaikkakaan en onnistunut saavuttamaan kohteitani sellaisessa valossa kuin olisin toivonut. Vaatisi paljon aikaa ja resursseja jotta voisi olla liikkeellä silloin kun valo on parhaimmillaan. Näistä pienistäkin piipahduksista luonnon helmaan saa olla kiitollinen :)

Koskella

Perhokalastus oli tärkeä harrastus aikuisuuden kynnyksellä, harrastin sitä kiivaasti vuosikausia ja kehitin kohtuullisen hyvät perhonsidontataidotkin siinä ohessa -lisäksi sain jonkinlaisen höperön maineen kotikylälläni, terveisiä vaan sinnekin… Harrastus sitten jäi jostain syystä taka-alalle ja kuihtui hiljalleen pois. Viime viikolla hermo petti ja kävin ostamassa perhokalastussetin sekä perhonsidontavälineitä. -Ei siis voi olla todellista että 15 vuodessa voi unohtaa lähes kaiken perhonsidonnasta! Laskuvarjohäkilän tekeminen on ahkeran harjoittelunkin jälkeen lähinnä säälittävää räpellystä :( No, ehkä se tästä hiljalleen…

Harjavallan pato

Maakuntamatkailua on tullut myös harrastettua hieman. Harjavallan vesivoimalaitos on aika kuvauksellinen kohde näin juoksutusten ulkopuolellakin, sieltä nämä pari räpsyä.

Harjavallan pato

Litteähukankorento, naaras

Kokemäellä kävin kääntymässä sen verran, että tarkastin tunnetun litteähukankorennon esiintymispaikan -enkä turhaan. Hieman siipeensä ottanut naaras suostui poseeraamaan kovahkossa tuulessa. Kollega oli käynyt paikalla noin viikko minun jälkeeni ja havainnut useita yksilöitä -hienoa!

Tällaista minulle kuuluu, ei mitään kovin ihmeellistä :)