Pohjoista valoa etsimässä

Lauantaina nousin jo kello kuusi. Vaimo ja anoppi piti viedä linja-autoasemalle puoli kahdeksaksi ja sen jälkeen poimia Antti mukaan Ulvilasta ja suunnata Nakkilaan kalastamaan punalihaista. -Aloituspaikkana Arantilankoski. Perjantaina kävin Närväseltä ostamassa pari ottiviehettä. Yhden mukaan tarttuneen, ilmeisesti jonkin pienen pajan, sinisen vaapun kehuttiin olevan hyvä Nakkilan koskilla. Ensimmäiseksi vieheeksi valitsin juuri tämän vaapun ja heitin ensimmäisen heittoni jo kauempaa rannalta, jottei tule pelotettua mahdollisia rantakaloja varomattomalla tömistelyllä. No, taimenhan siinä rannassa oli, otti kiinni heti ekalla heitolla! -Alamittaisena se sai palata kasvamaan jokeen, tavataan muutaman vuoden kuluttua uudelleen ;)

Arantilankoski

Sininen vaappu olikin todella ottava peli, muutaman heiton jälkeen toinen kala tarrasi kiinni, mutta pääsi karkuun. Sitten vaapun koukut tarttuivat toisiinsa kiinni ja huomasin hienoisen valmistusvian tämän osalta. -Ehkä pienemmät koukut eteen voisivat korjata tilanteen, pitänee antaa palautetta kun seuraavan kerran käyn Närväsellä. Tukevin tärppi oli sitten Arantilankosken uppotukki tai kivi tuon vieheen osalta, ei irronnut ampumallakaan, siima piti vetää poikki :( Antti tartutti komean kirjolohen ja se saatiin haavittua ylöskin, onneksi tuli suolaa mukaan.

Palatessamme autolle, huomio kiinnittyi parkkialueella seisovaan “rumaan” Alhospeyn autoon. Kevin Rowland siellä esitteli käsityönä valmistettuja bambuisia perhovapojaan -olivat muuten ensiluokkaista työtä! Jos sattuu rakastamaan kauniisti valmistettuja käyttöesineitä, niin näistä vavoista kannattaa pysyä kaukana…ellei ole valmistautunut hankkimaan sellaista :))

Arantilankoskelta siirryimme Tyninkoskelle, joka on voimakasvirtainen ja leveä kohta Kokemäenjoessa. -Pari jannua olikin kahlaamassa kainaloitaan myöten virrassa, ilmeisesti lohien perässä. Antti veti koskelta ylös kolme alamittaista taimenta, minä jäin lähes ilman tärppejä. -Huomasin sinisten uistinten puuttuvan pakistani (joitakin haukilusikoita lukuunottamatta) lähes täysin, ja niitä olisi tuossa paikassa tarvittu. Kävinkin sitten päivän päätteeksi ostamassa pari sinistä peltiä ja yhden Jesse-vaapun. Tyninkoski on hankala paikka kalastaa ilman kahluuvälineitä, sillä ranta on melkein pelkkää liukasta savimaata. -Savisuus antaa myös vedelle harmaahkon värin tuossa kohdassa.

Ruskilankoski oli sitten Nakkilan koskista viimeinen meidän kalastuspäivämme osalta. Kalastus alueella oli mukavan leppoisaa ja helppoa, koskiosuus vain on valitettavan lyhyt. Veneellähän nuo kaikki olisivat mukavasti saavutettavissa, mutta se ei oikein ole optio tällä hetkellä :) Saalista emme näiltä viimeisiltä koskilta saaneet, mutta päivä oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut!

Iltapäivällä päätin suunnata vielä Meri-Poriin kokeilemaan jigikalastusta. Oodeen sillan kupeesta sainkin sitten pari ahventa koukutettua, ensimmäiset jigillä saamani kalat :)

Jigiahven

Reissun kuviin en ole lainkaan tyytyväinen teknisesti, pieni pokkarini suoltaa aivan tolkutonta kuraa ulos :( Antakaa minulle kinokokoisella, maksimissaan 12 Megapikselin kennolla varustettu kiinteäobjektiivinen pokkari tyyliin Minox, Konica Hexar tms. Linssiksi mielellään 35/2 ;) En minä paljoa pyydä..minua on helppo miellyttää! -Soveltuukohan tuo nykyinen Canon-pokkari verkonpainoksi..vai pitääkö tässä ihan oikeasti kantaa järkkäriä mukanaan tuonne rannoille :(

Pisarat

Viimeinen lomaviikko on menossa, on hyvä palata jälleen töihin ja normaaleihin päivärutiineihin. Olen havainnut ettei liiallinen vapaa-aika sovi minulle, neljä viikkoa lomalla on jo yhtä tuskaa, vaikkakin todella tarpeellista jotta taas jaksaa kantaa pitkän talven kuorman. -Ehkä pätkin lomaani ensi vuonna, mikäli se vain on mahdollista. Kaksi kahden viikon jaksoa tuntuisi perin houkuttelevalta ajatukselta :)

Mitäs lomalla sitten? -No, kävin pojan kanssa Suomen päälaella kalastelemassa ja etsimässä tundrakiiltokorentoa. Kalaa ei tullut eikä korentoa löytynyt, mutta reissu oli silti erittäin hieno. Oli jotain käsittämättömän upeaa seistä Utsjoen rannalla kirkkaan veden äärellä ja katsella vastapäätä kohoavaa tunturia joka värjäytyi kullankeltaiseksi laskevan auringon säteistä. Paluu vanhan, rakkaan perhokalastuksen pariin oli totta, ja mikä parasta, myös ympäristötekijät olivat kunnossa :) Tundrakiiltokorentoa täytynee mennä etsimään uudelleen ensi vuonna! Nuorgamissa oli muuten aivan käsittämättömän paljon lakkoja jängillä, en ikänä ole nähnyt yhtä paljon lakkaa luonnossa. Täysin kypsiä ne eivät vielä olleet, mutta sieltä täältä sain napsittua maistiaisia riittämiin. Lapin reissun ajan oli kesän varmaankin lämpimin viikko, täydet hellelukemat koko ajan. Kuumuus haittasi selvästi kalastusta, sillä vedet olivat turhan lämpimät lohikalojen kannalta.

Kuvia Lapista? Nope, none, not available. -En ottanut reissulta yhtään kuvaa, en pystynyt kuvaamaan niissä häikäisevissä maisemissa. Neitsytmatka on parempi säilyttää muistoissaan kuin pilata se kameran takana kykkimällä. Seuraava reissu sitten eri tarkoituksella ja eri tavoittein.

Kaksi vuotta sitten Suomen sudenkorentoseura ry teki retken Tammelan-Lopen seudulle ja yksi kohteistamme oli (käsittääkseni) Lopen puolella sijaitseva Ämmäoja. Kyseessä ei ole mikä tahansa mutaränni, vaan kristallinkirkas, sorapohjainen pieni puro. Näky on käsittämättömän upea Satakunnan ruskeisiin vesiin tottuneelle luontoihmiselle. Niin, eilen siis laitoin kellon soimaan kahdeksan aikaan, keitin aamukahvit, nostin kamat kantoon ja starttasin uuppelin; gepsiin koordinaatit kohdalleen ja menoksi!

Eilinen päivä oli todella aurinkoinen, ei siis mikään paras mahdollinen kuvaussää, mutta sudenkorentojen havainnoinnin kannalta mitä mainioin. Käsivarret ja niska saivat sipaisun aurinkovoidetta, vanhakin oppii.. (Piisamin kanssa tehty Puurijärven reissu ja palaneet käsivarret ovat vielä tuoreessa muistissa!)

Saavuin pelipaikalle kutakuinkin 11 maissa, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmin maa hönki turpeisia tuoksujaan. Kumisaappaitten käyttö ei houkutellut pätkääkään, mutta minkäs teet… Yliherkkyys hyttysen- ja paarmanpuremille ei auta luonnossaliikkujaa yhtään, Zyrtec (tai vastaava) on kova sana päivittäin nautittuna!

Maariankämmekkä

Kristallinkirkkaan puron molemmin puolin kasvoi siellä täällä maariankämmekkää ja olivat mokomat vielä sangen hyväkuntoisiakin! Ei mikään paras mahdollinen kuva, mutta jotenkin jäi miellyttämään kumminkin.

Sorjahukankorento

Sorjahukankorento on paikalle tyypillinen laji, se ei menestyisikään ihan missä tahansa, vaan on sangen vaativa elinympäristönsä suhteen. Kuvassa on jo hieman kulunut naaras. Kuvasta on blurrattu pois yksi häiritsevä heinä.

Purokorento

Purolla viihtyvät myös purokorennot ja niitä näkyikin paikalla yhteensä 5-6 koirasta -ei vieläkään havaintoa naaraasta! Purokorento on majesteettisen kokoinen ilmestys, se kilpailee Suomen suurimman sudenkorennon tittelistä isoukonkorennon kanssa. Koostaan huolimatta nämä eivät, ainakaan eilen, olleet mitenkään erityisen aggressiivisia pienempiä sukulaisiaan kohtaan. Hoikkasinikorennot hätistelivät purokorentoja ihan pokkana pois omilta reviireiltään aina kun sattuivat partiokierroksillaan olevan yksilön äkkäämään.

Hoikkasinikorento

No niin, tässä siis hoikkasinikorentokoiras. Naaraista en kuvaa saanutkaan tällä reissulla. Mielestäni näitä korentoja on hankala kuvata :( Kuumalla ilmalla ne pitävät siipiään alas ja eteen painettuina, peittäen suurimman osan päästä ja silmistä. -Yritä siinä sitten ottaa näyttävää kuvaa :@

Hoikkasinikorento

Hoikkasinikorento

Tämä viimeinen on tarkoituksella kuvattu hieman kauempaa, halusin ottaa hoikkasinikorennosta tyypillisen kuvan, siis sellaisen, millaisessa tilanteessa sen useimmiten maastossa tapaa. Tässä koiras on reviirillään puron partaalla ja tähystelee ohi lentäviä saalishyönteisiä. Samalla se on myös valmiina ryntäämään kilpailijoittensa perään ja puolustamaan reviiriään.

Neidonkorento

Virtaavan veden partaalla oli luonnollisesti myös neidon- ja immenkorentoja. Kuvan saaminen niistä osoittautui harmillisen vaikeaksi :(

Pihtijokikorento

Pihtijokikorennon koiraita oli paikalla suhteellisen mukavasti, näin jopa yhden naaraan, mutta kuvattavaksi saakka se ei suostunut. -Ehkä oli meikki laittamatta naamaan, tiedä häntä.

Pihtijokikorento

Soon notta moro, sano jokikorento :P Retki oli sangen onnistunut, vaikkakaan en onnistunut saavuttamaan kohteitani sellaisessa valossa kuin olisin toivonut. Vaatisi paljon aikaa ja resursseja jotta voisi olla liikkeellä silloin kun valo on parhaimmillaan. Näistä pienistäkin piipahduksista luonnon helmaan saa olla kiitollinen :)

Nooh, lomaa tässä odotellaan kovasti tällä hetkellä. -Tarkoitus olisi aloitella ne tuossa elokuun alussa ja matkata Lappiin pariksi viikoksi, lopusta ajasta ei ole vielä sen tarkempia suunnitelmia. Lapissa vietetään aikaa mukuloitten kanssa erilaisten aktiviteettien merkeissä, ehkäpä uuppeli pyörähtää pienen reissun tuolla ihan ylhäällä Lapissa, tiedä häntä.

Koskella

Perhokalastus oli tärkeä harrastus aikuisuuden kynnyksellä, harrastin sitä kiivaasti vuosikausia ja kehitin kohtuullisen hyvät perhonsidontataidotkin siinä ohessa -lisäksi sain jonkinlaisen höperön maineen kotikylälläni, terveisiä vaan sinnekin… Harrastus sitten jäi jostain syystä taka-alalle ja kuihtui hiljalleen pois. Viime viikolla hermo petti ja kävin ostamassa perhokalastussetin sekä perhonsidontavälineitä. -Ei siis voi olla todellista että 15 vuodessa voi unohtaa lähes kaiken perhonsidonnasta! Laskuvarjohäkilän tekeminen on ahkeran harjoittelunkin jälkeen lähinnä säälittävää räpellystä :( No, ehkä se tästä hiljalleen…

Harjavallan pato

Maakuntamatkailua on tullut myös harrastettua hieman. Harjavallan vesivoimalaitos on aika kuvauksellinen kohde näin juoksutusten ulkopuolellakin, sieltä nämä pari räpsyä.

Harjavallan pato

Litteähukankorento, naaras

Kokemäellä kävin kääntymässä sen verran, että tarkastin tunnetun litteähukankorennon esiintymispaikan -enkä turhaan. Hieman siipeensä ottanut naaras suostui poseeraamaan kovahkossa tuulessa. Kollega oli käynyt paikalla noin viikko minun jälkeeni ja havainnut useita yksilöitä -hienoa!

Tällaista minulle kuuluu, ei mitään kovin ihmeellistä :)

Viikonloppu meni mukavasti flunssaa potiessa, en käynyt kertaakaan edes pihalla :(  Tänään alkoi kuitenkin työpäivän jälkeen jalka sen verran vippasemaan, jotta nappasin kamerarepun mukaan ja ajelin Lampinkoskelle sudenkorentojen ja kasvien kuvaamisen toivossa. Auton lämpömittari näytti ulkolämpötilaksi noin 26 astetta ja voin sanoa että auton sisällä oli vielä hieman kuumempaa… Lampinkoski kylpi lämpimässä auringonvalossa saapuessani paikalle.

Lampinkoski

Sulkakoipikorentoja lenteli rantaheinikossa lähes joka paikassa, mutta vain muutama koiras suostui kuvattavaksi -naaraita oli vähemmän ja ne olivat kovin arkoja. Sulkakoipikorennolla on muuten Suomen hentosudenkorennoista suhteellisesti kaikkein levein pää (jos asia nyt ketään sattuu kiinnostamaan..).

Sulkakoipikorento

Yleensä immenkorento on harvalukuisempi kuin neidonkorento, mutta meillä täällä Porin seudulla asia on päinvastoin lähes joka paikassa. -Ei minulla mitään näitä immenkorentoja vastaan ole, mutta kuvaisin mielelläni myös neidonkorentoja :)

Immenkorento

Kun sudenkorentokoiras tarttuu perälisäkkeillään naarasta niskasta kiinni, vaihetta kutsutaan tandemiksi. Kun tandemista edetään paritteluun saakka, muodostuu kuvassa nähtävä kopula (copulating wheel). -Jotkut ovat näkevinään tässä muodossa sydämen ja pitävät sitä romanttisena juttuna.

Immenkorentojen kopula

Sylkikuoriainen (?) sattui istumaan hauskasti keltakurjenmiekan päällä, joten se pääsi itseoikeutetusti kuvaan mukaan. Kuvassa oli jokunen häiritsevä osatekijä, jotka on julkaistavasta versiosta blurrattu piiloon.

Sylkikuoriainen keltakurjenmiekalla

Tässä vielä sama kasvi eri kulmasta.

Keltakurjenmiekka

Lampinkoskelta löytyy yleensä aina jotain kuvattavaa, niin myös tänään :) Kahvilan piha on muuten suuren myllerryksen alla, joten parkkipaikan löytäminen voi, varsinkin hyvän uintikelin sattuessa, olla haasteellista.